Pärähdettiin Ulan Batorin seisakkeelle joskus seiskalta aamulla. Oltiin jo matkalla junassa tajuttu, että ilmoitettiin guesthouseen noutoa varten väärä aika. Junalipussa lähtöaika on moskovan aikaa ja saapumisaika taas UB:n aikaa, mutta sekaannuspäissämme luultiin että saapumisaika on myös moskovan aikaa koska lippu on ostettu venäjältä. No, pärähdettiin asemalle ja eihän meitä ketään ollut vastassa ja oli pientä kuumotusta ilmassa että kuinka meidän käy pimeässä Ulan Batorissa. Taksistakaan ei välttämättä olisi apua koska kuski ei välttämättä osaa englantia tai roomalaisia aakkosia eikä suurinta osaa kaduista ole nimetty. Suurilla kaduilla on nimet ja niiden väliin jäävät alueet ovat microdistrict-alueita joista haluttu talo pitää vain etsiä. Kauaa ei asemalaiturilla keritty olemaan kun toisen guesthousen työntekijä tarjoutui viemään meidät perille ja vielä maksutta.
12.3.2008
Eka päivä meni aika pitkälle vain harhaillessa kylillä. Ennakko-odotuksena oli paljon köyhempi ja takapajuisempi paikka. Suuri osa ihmisistä pukeutui kuin kuka tahansa länsimaalainen. Suuren maailman kulutushyödykkeitä oli yllättävän hyvin saatavilla tavarataloista ja uusia autojakin oli suht paljon katukuvassa. Ensimmäisellä käynnillä State Department Storessa nuori mies tuli rapuissa puhuttelemaan ja veti hihasta esiin ison veitsen / pienen sapelin, jota hän tarjosi ostettavaksi. Kieltäydyin kohteliaasti.
13.3.2008
Pari yötä oltiin UB:ssa, jonka jälkeen oli aika siirtyä suorittamaan jurttapalvelusta Tereljin kansallispuistoon yhdeksi yöksi hintaan 30USD. Mongoolit tosin itse käyttävät jurtasta nimeä ger eli koti, mutta englannin- ja suomenkieleen on juurtunut venäläis-turkkilaista alkuperää oleva jurtta (yurta / юрта). Matkalla jurtille kansallispuiston alueella oli mahdollisuus pidellä haukkaa/kotkaa kädessä, mutta koska suurin osa rahoista oli jätetty seiffiin niin se jäi kokematta. Matkan varrella kansallispuiston alueelle oli myös rakennettu hollantilais-mongolialainen resortti (Tiara Resort) golfkenttineen, jota he itse hehkuttavat: "The Terelj valley, with its special shaped rock formations, is truly one of the most beautiful and unique places on earth. Therefore, the Mongolian government protects Terelj National Park as no other in the country". Hyvää luonnonsuojelua! Ilmeisesti rahaa tarvittiin enemmän kuin koskematonta luontoa.
  ylemmässä kuvassa näkyy alueen kesäinen vehreys sekä jurtta, jossa vietettiin yö. Kuvat lisätty 3.9.2011 |
Reissuun kuului myös hevosilla ratsastusta. Hevoset olivat pienikokoisia mongoolihevosia, mutta onneksi sain ärhäkän yksilön joka tykkästi laukata heti jos suitsiin antoi vähnkin löysää. Opas ratsasti guruna ilman satulaa. Tämä oli ensimmäinen kerta hevosen olisin mielelläni ratsastanut enemmänkin.
Illalla hevosreissun opas tuli lämmittämään jurttia ja kamina menikin nopeasti mansikaksi ja lämmöt huomattavan korkeiksi. Pidettiin vähän ovea auki, jotta hikoilu olisi ollut vähäisempää. Kun opas tämän huomasi hän kertoi varsin seikkaperäisellä elekielellä, että tulee kylmä jos ovi on auki. Myöhemmin saatiin kaminaan vielä loppusetiksi annos hiiliä. Kun aikanaan kamina hieman rauhoittui ja pääsi kietoutumaan paksuun untuvapeittoon oli olotila varsin siedettävä.
14.3.2008
Aamulla pari aussia oli aika ihmeissään kun maahan oli tullut ohut kerros lunta. He olivat nähneet sitä aiemmin kokonaista kaksi kertaa. Yksi yhdeksästä länkkäristä oli puolassa syntynyt saksalainen reilu parikymppinen nainen. Hän piristi tunnelmaa silloin tällöin täysin älystä vapautuneilla ajatuksillaan. Ehkä rajuin pohjanoteeraus oli kun rupesi aamupalalla kehumaan aivan selvää muovipussista tullutta paahtoleipää ihanan tuoreeksi ja mietti kuinka paikallaiset ovat paistaneet sen jurtassa... Tämän jälkeen hän laittoi leivän päälle margariinia ja kertoi kuinka hänelle jostain syystä tulee paljaasta margariinista yökötystä tms. ja päätti laittaa margariinin päälle sokeria peittämään margarinin makua tms... WTF?! Maailmassa on outoja ihmisiä.
16.3.2008
Poistuminen Mongoliasta tuotti pientä päänvaivaa koska junia Pekingiin menee harvoin eli kaksi kertaa viikossa. Sunnuntaina lähtevään UB - Peking junaan (lähtöasema moskova eli trans mongolia juna nro 4) ei saatu lippuja, joten jouduttiin taipumaan ja ottamaan liput Kiinan puoleiseen rajakaupunkiin Erilaniin. Seuraksi saatiin nykyinen amerikkalainen Sam, entinen saksalainen Wolfgang, joka rupesi ensitöikseen juomaan olutta, josta poliisi tulikin nopeasti huomauttamaan. Sam oli siis syntynyt saksassa ja amerikkalainen pariskunta, joka työskenteli sotilastukikohdassa (ainakin mies), adoptoi hänet ja vei mennessään mahdollisuuksien ja vapauden maahan. Sam oli löytänyt rahaa State Department Storen lattialta ja oli sijoittanut osan Chinggis Khan vodkaan, joka kolmeen pekkaan loputettiin illan aikana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti