Haad Khom

Thong Salan satamassa innokkaimmat riivaajat aloittavat "Haadrin Haadrin, Taxi Taxi, Bungalow Bungalow, Where you go?" -huutelun jo monta metriä ennen laituriin saapumista. Jos haluaa itse valita mitä tekee ja mihin menee, suosittelen kyllä ohittamaan tylysti nämä satamassa parveilevat "avuliaat" ihmiset. Pieni epävarmuus tai katsekontakti saattaa aiheuttaa sen, että huomaat vielä tunnin päästä saman bungalowin tarjoajan roikkuvan hihassa kiinni. Riittävällä määrätietoisuudella ja ripein askelin onnistuimme pääsemään pois satamasta. Suunnistimme suoraan kadulle, josta saisi vuokrattua menopelit alle ja poistelimme molemmille tuulennopeat skootterit (110cc?) hintaan 150thb/kpl/vrk.

Ajelimme tuttua reittiä suoraan Haad Khomille ja ihmettelimme matkalla miten saari voi muuttua yhdessä vuodessa näin paljon. Uusia teitä ja taloja oli rakennettu paljon ja lisää näytti nousevan koko ajan. Myös meidän suosikki paikka Coral Bay Bungalows oli vaihtanut nimensä Coral Bay Resortiksi ja samalla melkein koko henkilökunta oli mennyt uusiksi. Ei kuitenkaan tästä suotta peljästytty vaan otimme hieman tasokkaamman bungalowin kahdella sängyllä ja tuulettimella varustettuna hintaan 500thb/vrk. Vuosi sitten vielä hyvin rauhallinen Haad Khom näytti hieman vilkastuneen, mutta onneksi aurinkotuolit vielä loistivat poissaolollaan.




Pari ensimmäistä päivää livahti ohi melko nopeasti mm. snorklaillen sekä hyvää ruokaa ja juomaa nauttien. Kolmantena päivänä eli sunnuntaina päätimme lähteä pienelle viidakkoseikkailulle kohti Bottle Beach nimistä rantaa. Kyseiselle rannalla suositellaan venetaxia tai maastoautokyytiä, koska sinne johtava tie on erittäin huonossa kunnossa. Viime vuonna tämä tuli todettua skoottereiden kanssa ihan itse, onneksi päästiin silloin kuitenkin ehjänä perille ja pois. Tällä kertaa tarkoitus oli kävellä sinne suoraan Haad Khomilta, josta ei mene tietä sinne, vaan ainoastaan viidakon läpi pieni polku. Polun varteen on jätetty tyhjiä vesipulloja merkitsemään reittiä, mutta silti pitkin jyrkkää kukkulan reunaa kulkevaa polkua on paikoitellen vaikea seurata. Puolessa välissä ohitimme britti pariskunnan, jotka olivat myös samaiselle rannalle matkalla. Heidän jalkinevalintansa ei ollut osunut ihan nappiin, sillä släbäreillä kulku pitkin jyrkkiä polkuja näytti erittäin hankalalta ja sitä se kuulemma myös oli... Itse pääsimme perille reilussa kahdessa tunnissa taukoineen ja matkaa kertyi noin neljä kilometriä. Samaiset britit saapuivat rannalle vasta kaksi tuntia meidän jälkeen. He olivat kadottaneet loppumatkasta polun ja päätyneet hyppimään pitkin kivikkoisia rantakallioita. Toinen heistä kuvaili reissua sanalla "Nightmare". Uiskentelun, auringonoton ja ruokailun jälkeen valoisaa oli jäljellä enää pari tuntia, joten aavistelimme, että britit tuskin kävelevät takaisin. Arvaus osui oikeaan ja koska mahdollinen pimeässä viidakossa kävely ei meitäkään houkutellut, päätimme jakaa taxiveneen heidän kanssaan. Koska kyseessä ei ollut täällä päin kovin yleinen pitkähäntävene vaan sisämoottorilla varustettu laitos, ei Haad Khomin kivikkoiselle ranalle ollut sillä mitään asiaa. Kuski heitti meidät Chaloklumiin, josta poistelimme isot Changit matkaevääksi ja marssimme takaisin kämpille.

Matkalla taas..

Lähtöpäivä
Molemmat jannut ryytyi töissä ja itse jopa sain jotain tehtyäkin.
Tume pamahti kallioon viiden pintaan ja poristiin reilu tunti Notkean Rotan
tahdissa (Täältä Tullaan Bangkok ja taisi livahtaa myös Pattaya Pomppii vaikka
sinne ei vielä tällä reissulla oltukaan menossa) ja kuuden jälkeen käytiin
tekemässä viimehetken hankintoja. Itse sain poisteltua juoksu- ja
vesistökelpoiset jalkineet. Seutulan kansainvälisellä lentoasemalle saavuttuamme
hankkiuduttiin pikapikaa rinkoista eroon, jonka jälkeen vetäydytiin
virittäytymään kohdemaan tunnelmaan nauttimalla paikallista Mekong-"viskiä"
ja kolaa. Tume oli tietoverkkoa hyväksi käyttäen varannut meille
ennakkoon "hyvät" paikat eli ensimmäinen rivi sikaosastossa. Jalkatilaa
oli ruhtinaallisesti, mutta koneen etuosa oli helvetillisen kuuma, ainakin
valmensi tulevaan ja fiilistä lisäsi allekirjoittaneen vieressä istunut harteikas
suomisika joka meinasi pursuta myös omalle puolelleni.

Bangkok
Possunuha oli saanut Suvarnabumin lentokentän täyteen hälytystilaan. Kaikkien maahanpyrkijöiden ruumiinlämpö mitattiin sen enempää lupaa kyselemättä. Laukkuihin ei oltu tällä kertaa lisätty mitään ylimääräisiä ainesosia ja tullin läpi päästiin liukkaasti. Ammuttiin kentältä mittarilla (355thb) Hua Lamphong juna-asemalle ja poistettiin makuupaikat (498thb upper bed) öiseen aasian pikajunaan päämääränä Surat Thani. Kulutettiin aikaa maleksimalla pitkin enkelten kaupungin kujia. Pieneltä kujalta löytyi paikallisten suosiota nauttiva katukeittiö, josta valikoitiin paria kolmea keittiömestarin suositusta riisin kanssa nautittavaksi (44thb / jannu). Ainesosat ja respeti jäivät kielimuurin vuoksi hieman epäselviksi, mutta jossain kohtaa vilahti lentokentälläkin pelkoa herättäneen eläinlajin nimi ja tulta oli varsin kiitettävästi.

Juna & laiva
Auringon laskiessa ja ukkossuihkun piestessä asemaa raivolla noustiin junaan ja ruvettiin valuttamaan Changia järjestelmään. Viereisessä loossissa kolme Uuden Seelannin asukkia tiputtivat halpaa viskiä jolloin meitäkin rupesi kovin janottamaan ja onneksi helsingistä saakka oli kannettu jallupullo paikallisten ihmeteltäväksi, mutta akuutti viinavajari pakotti meidät korkkaamaan sen. Hetken päästä paikalle pamahti juomamyyjä kuin tilauksesta ja ostettiin kolaa jallun jatkeeksi. Molemmat hoitivat henkilökohtaisen hygieniatason kohdalleen junan vessassa joka oli varustettu suihkulla, ei ehkä oraksen veroisella, mutta ajoi asiansa.

Aamulla oltiin vielä niin nukuksissa, että teimme vaarantavan virheen (SEIS!) ja ostimme joint ticketin (400thb) sisältäen onnikan satamaan ja venematkan Koh Samuin kautta Koh Phanganille. Kuten odottaa saattaa ei reitti ollut se suorin mahdollinen (niin kuin ei Kroatiassakaan), mutta perille päästiin.

Thailand-Malaysia-Cambodia

Tämän vuoden villit matkasuunnitelmat alkoivat jo hyvissä ajoin keväällä ja tarkoitus oli, että tällä kertaa matkaan olisi lähdetty jopa neljän jantterin voimin. Koska lennot oli saatava mahdollisimman edullisesti, oli erilaisten lentoreittien tutkimiseen käytetty monta pitkää iltaa. Kesää kohden kuitenkin suurin innostus hiipui ja suunnitelmat lähes jäädytettiin. Kesäkuun koittaessa tilanne näytti jo erittäin pahalta, lennot olisi pitänyt olla jo varattuina, mutta asian eteen ei oltu tehty vielä mitään. Allekirjoittanut oli jo vaipumassa synkkään epätoivoon, kunnes eräältä ystävältä kantautui huhu, jota ei voinut oikeastaan ensin todeksi uskoa. Kyse oli Finnairin viikkotarjouksesta. Kyseisen lentoyhtiön markkinointiosastolla oli ilmeisesti joku kesäduunari darratärinöissään julkaissut aivan liian halvan tarjouksen, tai siltä se ainakin vaikutti. Suoran lennon Helsingistä Bangkokiin ja takaisin saisi naurettavaan 442 euron hintaan. Myös lentoajankohta olisi juurikin se mitä olimme alunperin suunnitelleet. Mainittakoon, että viime vuonna maksoimme samasta setistä yli 700 euroa. Finnairin sivuja selatessa ei hiiri meinannut pysyä kädessä eikä riemun kiljahduksiakaan pystynyt hillitsemään. Kun täpinät hieman lievenivät ja toimintakyky palasi, alkoi aivan psaikedeellinen soittelu ja asioiden organisointi. Olihan tarjouksen umpeutumiseen enää vajaa viikko aikaa. Hommahan oli siltä osin selvä, että tätä tarjousta ei voisi missata missään tapauksessa. Onneksi loma- ja talousasiat järjestyivät nopealla aikataululla ja lennot ehdittiin poistelemaan ajoissa. Lennot buukattiin kivasti päiville 26.8. meno ja 26.9. paluu.

Useita erilaisia reittivaihtoehtoja ja toimintasuunnitelmia ehdittiin kesän aikana pyörittelemään, mutta aivan viimeisinä päivinä saatiin plänit hierottua kasaan. Suunnitelmat tosin eivät ole ennenkään pitäneet, mutta se on kuitenkin todettu, että jonkinlainen suunnitelma on hyvä olla koska aikaa meillä on rajoitetusta käytössä. Aikatalujen ja reittien pyörittely osoitti jo aiemmin sen, että kuukausi Kaakkois-Aasiassa on kuitenkin melko lyhyt aika...

Suunniteltu reitti menee jotakuinkin seuraavalla tavalla. Bangkokista ammutaan heti saapumispäivänä yöjunalla Surat Thaniin ja sieltä aamulautalla Koh Phanganille. Matka jatkuu noin viikon päästä jollain keinolla Malesiaan Kuala Lumpuriin. Pari kolme yötä olisi tarkoitus hengata siellä ja jatkaa sitten Pulau Tiomanille. Tiomanilta palataan sopivan hetken jälkeen Kuala Lumpuriin, josta Air Asialla Kambodzaan Phnom Penhiin. PP:stä linjurin kyydissä Siem Reapiin, jossa luupataan ainakin Angkor Watin temppeliskenet. Takaisin Bangkokiin olisi tarkoitus palata maateitse paria päivää ennen paluulentoa.

Varusteet ovat bägiin menoa vaille valmiina ja nyt jäämme vain jännityksellä odottamaan, että miten suunnitelmat oikeasti toteutuvat ja pääsevätkö, ehtivätkö vai haluavatko jätkät edes ehtiä kuukauden päästä lähtevälle paluulennolle! :D