Pekingissä ehdittiin olemaan vain kaksi yötä koska oli kiire Thaimaahan sovituksi päiväksi. Ensimmäinen päivä paukattiin ympäri kaupunkia otsasuonet pinkeänä lentolippujen perässä. Mentiin mm. Air Chinan toimistoon, jossa ei liikenneministeriön hämäräperäisen määräyksen mukaan voitu myydä pelkkää menolippua Bangkokiin. Saatiin osoite, josta lipun ehkä voisi saada, mutta sitä ei koskaan suuresta kaupungista löydetty. Matkatoimistoja oli myös hankala löytää. Toivo alkoi olla menetetty ja peräännyttiin guesthouseen nuolemaan haavoja. Toisin kuin aamulla, nyt itse omistaja oli paikalla ja hän hankki liput viidessä minuutissa yhdellä puhelinsoitolla ja vielä halvempaan hintaan kuin Air Chinan nettisivuilta ja yhdensuuntainen lippu oli vielä Air Chinan koneeseen!
Toisena päivänä hyökättiin paikallisbussilla luuppaamaan muureja. Edellisenä iltana GH:n isäntä John (täysin kiinalainen) oli antanut varsin seikkaperäiset tiedot kuinka paikallisbussi nro 919 löydetään ja kuinka paljon sen pitäisi maksaa. Yritteliäät kiinalaiset nimittäin ovat laittaneet liikenteeseen myös feikkibusseja, joissa on sama numero, mutta hieman kalliimpi hinta ja ilmeisesti edes kaikki virallisetkaan 919 bussit eivät mene muureille koska yhteen meitä ei huolittu sisään kun kerroimme määränpään. Lopulta oikea linjuri löytyi ja perille päästiin suht helposti hintaan 12CNY.
Badaling muurit ovat lähimpänä keskustaa ja näin ollen myös kaikkein turistisoituneimmat, joten muureilla ja niiden ympäristössä viipotti jos jonkinlaista myyjää, piirtäjää, kuvanveistäjää ja muuta kalvosilmää. Vaikka aluksi vannoin, että en osta keneltäkään yhtään mitään, taivuin kuitenkin ja ostin kortteja, jotka olivat oikeasti hienoja toisin kuin turistikortit yleensä (yksi olikin itse asiassa sertifikaatti muureilla käynnistä). Vähän myöhemmin homma lähti täysin lapasesta ja mukaan tarttui myös rullattava taulu, jossa lähtöhinta oli 150CNY, mutta keskusteltuamme hinnasta päädyimme 80CNY:hyn koska enempää käteistä ei mukana ollut. Maksun hetkellä huomasin itse asiassa, että rahaa olikin vain 79, mutta se ei miehen maailmaa kaatanut. Hinnassa oli varmaan vieläkin runsaasti ilmaa. Itse muurit olivat yllättävän jyrkät, portaat korkeita ja kivet olivat hioutuneet sileiksi ja liukkaiksi. Näkymät ja fiilikset olivat aika uskomattomat kun tietää kuinka paljon muuria on rakennettu ja millä menetelmillä. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisi ehkä joku hieman UG:mpi kohta muureista ollut ihan jees. Hintaa reissulle tuli 12 + 40 + 12 = 64CNY. Vertiluna: järjestetyt reissut maksoivat 150-200CNY, jossa on vielä miinuksena kiinni reissun kiinteissä aikatauluissa.
Kolmantena päivänä tunkeuduttiin kiellettyyn kaupunkiin Maon valvovan silmän alta. Osa rakennuksista oli rempassa ja turisteja aika saatanasti, mutta sivukujilta löytyi rauhallisiakin pätkiä, jotka olivat myös ehkä kaikkein hienoimpia ja tunnelmallisimpia. Iltapäivällä paukattiin guesthouseen ja ruvettiin valmistautumaan lentoasemalle siirtymiseen ja todettiin, että suoraan taksiin ei ole varaa ja pyydettiin Johnia tilaamaan taksi, jolla oli tarkoitus siirtyä lentokenttäbussien lähtöpaikan läheisyyteen. Suora taksi olisi maksanut 120CNY ja meillä oli aika tarkkaan 90CNY, joten salamannopealla liikkeellä John tunki kouraan 30CNY ja vaati, että otamme sen vastaan (1 hlö:n asuminen maksoi 65CNY per yö). John kävi tilaamassa naapurista taksin eli naapurin mamman ja sai tingattua kyydin 90CNY:hyn, joten annoimme rahat Johnille takaisin. Mamma vei meidät volkkarillaan kentälle ja siirryimme iltalennolla Bangkokin harjoitusmaastoon.
Kielletty kaupunki:
Kunniakomppanian jampat tappavat aikaa
Peking ja muuri:
