 | Näkymää hotellihuoneen ikkunasta. Isommalla rahalla sai ilmastoinnin ja suihkun lämpimällä vedellä. Molemmat sellaisia yleellisyyksiä, joista oltiin nautittu viimeksi Pattayalla ja sitä ennen kotona. Langaton neittikin toimi ja respasta sai lainattua adapteria koska pistorasiat ovat Malesiassa mallia vittumaiset. Elämä alkoi voittaa paskan junayön jälkeen. |
 | Maisemaa hostellin katolta, jonne suunnatiin hotelliyön jälkeen. Huoneen ikkunasta saattoi lähes koskettaa vastapäisen talon seinää ja huoneessa oli ilmastointi, joten ikkunaa ei liiemmälti räplätty. Sänky oli ehkä oudoin mitä missään eli sinisestä teräsputkesta rakennettu kerrossänky, jonka alaosa oli parisänky ja yläkerta yhden maattava. Suunniteltu ehkä kiinan nykyiselle yhden lapsen politiikalle ja oletuksena että huoneita on myös se yksi. Mielenkiintoinen valinta hostelliin. Henkilökunta oli varsin ystävällistä ja sen oli huomannut myös eräs ruotsalainen tahi englantilainen nuori nainen, jolla oli peliä menossa erään henkilökunnan edustajan kanssa. |
Rakkaat lukijat, kerron nyt teille torneista. Ensinäkin niitä on Kuala Lumpurissa kaksi suurta, joista Petronasit nauttivat tarunhohtoista kuuluisuutta koska ne olivat maailman korkeimmat talot aina vuoteen 2004 saakka (Taipei 101 korjasi potin 2004). Kaikkien Petronas-fanien iloksi todettakiin, että ne pitävät edelleen korkeimpien kaksoistornien statusta yllä jyhkeän fallosmaisella olemuksellaan ja jäivät historiaan 1900-luvun korkeimpina rakennuksina. MUTTA, hurjasta korkeudesta huolimatta vierailukohteena ne eivät ole KL-towerin veroisia koska ei teitä, pikku-trävellerit, päästetä kuin puoleen väliin sillalle kun taas KL-towerissa pääsee ihan sinne huipulle saakka eli paaaljon korkeammalle. Miinuksena voidaan pitää KL-towerin sisäänpääsymaksua kun taas Petronas on ilmainen.
KL-tower on rakennettu pienen viidakkopöheikön keskelle, joten sen juurella pitää vahtia kuvissa näkyvät luontokappaleet. Niitä kuvatessa pääsi rankkasade yllättämään. Noh, koska ihan vieressä ei ole metroa, junaa tahi linjuripysäkkiä on takseilla poistumisvälineenä hieno monopoli sateen aikana. Meiltä, ja varmaan muiltakin länkkäreiltä, pyydettiin aika tiukkaa hintaa kyydistä, joten pienen taktiikkapalaverin ja vitutuksen jälkeen päädyttiin ostamaan sateenvarjo, jonka suojissa tallattiin takaisin mono rail-junan pysäkille.
Petronasin tornit ovat siitä inhoittvat, että ne ovat niin kuuluista, että sisään on melkeinpä pakko päästä, mutta ne perkeleet eivät ole joka päivä auki ja ilmaisia lippuja jaetaan rajallinen määrä. Joten voi käydä niin kuin meille kävi eli ekana päivänä se on suljettu, toisena liput ovat jo loppu puolilta päivin ja vasta kolmannella yrityksellä tunkeutuminen sisään onnistuu.
 |  |  Ilmakuvia Petronaksen tornit yhdistävältä sillalta. Huomatkaa ikkunanpesijät keskimmäisessä kuvassa. Suht diippi työpaikka. |
