Matka Irkutskiin

2.3.2008 (sunnuntai)
Kolmannen päivän aamuna suoritettiin siirtymä Yarovslavskin juna-asemalle, josta juna numero 340 (Moskova - Chita) oli ajoitettu lähtemään 13:35. Paikalla oltiin hyvissä ajoin pari tuntia etukäteen koska huoneen check out oli klo 11:00. Leningradskin asema, jolle Helsingistä saavuttiin oli ihan Yaroslavskin naapurissa, joten se olikin käyty tiedustelemassa jo heti maahan saapumisen yhteydessä. Mielenkiintoinen ilmiö asemien välissä olevan metroaseman edessä oli noin joukkueellisen vahvuinen häröpallobordelli paikallisia miehiä, jotka olivat paikalla satoi tahi paistoi, ilman mitään näkyvää syytä. Häröpallo lienee läheistä sukua jonolle.

Metrossa oli toisinaan huomattavan pitkiä jonoja lippuluukuille. Rullaportaisiin sai välillä rynniä. Yleensä kaikki sujui kuitenkin ilman ylimääräistä häslinkiä. Veänäjä on jonojen luvattu maa. Tai on ainkin on ollut. Kun Englantilainen menee pubiin tapaamaan ystäviä ja vaihtamaan kuulumisia niin Venäläinen menee jonoon. Toinen ihmislaji, jolla jononmuodostusvaisto on lähes yhtä voimakas on Suomalainen chrater-turisti.

Juna lähti Yaroslavskin asemalta ajallaan ja majoituttiin viimeiseen vaunuun kahdestaan neljän hengen hyttiin. Pehmeä lasku alkavalle neljän yön taipaleelle. Aika nopeasti saatiin huomata, että Helsinki-Moskova junasta tuttu trooppinen ilmasto on totta myös muilla pätkillä. Lämpöä on yleensä sen verran reippaasti, että paikalliset viettävät aikaa rennosti shortseissa ja t-paidoissa. Joskus sisälämpötilan korkeutta on kuulema perusteltu sillä, että kun ulkona on niin kylmä, mutta nyt ulkona oli muutama aste lämmintä.

Kauaa ei ehditty uutta kotia ihmettelemään kun nuori nainen paukkaa hytin ovelle ja toisessa kädessä on metallinen kaupan kori, jossa on kelmulla päälystettyjä ruoka-annoksia. Kieli oli vielä ensimmäisenä päivänä hieman ruosteessa, mutta saatiin selville, että ruoka ei maksa mitään, ihanan sosialistista. Perunamuussia, nautaa ruskealla soseella, kylmää ja suolaista sikaa sekä kylmäsavukalaa. Ruoan kylkiäisinä tuli vissy ja puuhapussi, jossa oli mm. pikakahvi, tee, snickers ja muffinsi.



Asemilta on useimmiten mahdollista ostaa elintarvikkeita paikallisilta tai kiskoista. Ravintolavaunusta käsin junassa liikkui myyjä, mutta hänet saattoi yleensä huomata vasta kun oli jo liian myöhäistä. Hytin ovelle passiin jääminen tuottaa toivotun tuloksen ja halutut kulutushyödykkeet saa rahaa vastaan kun myyjä tekee paluumatkan.

Vaunuemänniltä on myös mahdollista ostaa keksekä ja jotain muuta pikkupurtavaa. Niin ikään juomat kuuluvat valikoimaan. Oikeastaan ainoa mitä heiltä tuli ostettua oli tšai slimoanm eli musta tee sokerilla ja sitruunaviipaleella. Kaikessa yksinkertaisuudessaan todella guruttava juoma. Sitruunan happamuus tuo raikkautta ja leikkaa hyvin sokerin tuoman makeuden. Flippaus suosittelee kokeileemaan.

Mahdollisesti Perm / 1437 km / toinen junapäivä
Mielenkiintoinen sattumus oli jollain asemalla Svedrlovskin alueella (noin 1800 km) kun käytiin hakemassa kiskasta neljä olutta. Tai oikeastaan mielenkiinto ja kuumotus yltyi vasta hieman sen jälkeen kun juna oli jo matkalla kohti seuraavaa seisaketta. Sanin puhelin ja MP3-soitin oli kadonnut laukusta. Kiskalla oltiin max 5 min ja junan ovella on aina provodnitsa eli vaunuemäntä, joten periaatteessa ulkopuolisten ei pitäisi päästä sisään. Arvoa kulutushyödykkeillä oli vaatimattomasti ja liitymäkin sulkeutui itsepalveluna, joten vahinko ei ollut suuri. Eräs vodkalle perso ystävämme kommentoi tilannetta: "Sani tietää, että neuvostoliitossa ei ole rikollisuutta, toveri vain lainaa sitä hetken". Jäämme odottamaan toverin paluuta.


Kolmannen matkapäivän eväitä

Kolme viimeistä vaunua on hytillisiä makuuvaunuja ja niiden jälkeen tulee yllättävän moderni ravintolavaunu, jossa tuli nautittua keittoa, kahvia, teetä sekä olutta. Ravintolavaunusta seuraava vaunu olikin jo ns. sikaosasto eli kolmas tai neljäs luokka. Koko vaunu on samaa osastoa ja käytävän reunoilla on makuupaikkoja päällekkäin, ilmasto on trooppinen, tuoksu eksoottinen ja tunnelma tiivis. Epäilemättä varsin edullinen ja guruttava tapa matkustaa.

Kolmantena päivänä tarjottiin kanaa ja ohessa kylmäsavukalaa niin kuin jokaikisellä aterialla aiemminkin. En tiedä mitä kalaa oli käytetty, mutta maku ja suutuntuma olivat ensiluokkaisia.

Omsk / 2716 km (kolmas junapäivä). Alueen teemavärin voi helposti arvata. Valtion rakennusten lisäksi myös siviiliasumukset olivat hyvin vahvasti saman sävyisiä.

välillä eteiseen tuli mentyä ihan vain vilvoittelemaan ja haukkaamaan raitista ilmaa. Ne toimivat myös tupakkakoppeina ja olivat varusettu tuhkakupein (peltinen asia ovessa). Ohessa myös perusnäkymää käytävältä.

Kylmäsavukalaa





Achinsk / 3921 km (neljäs junapäivä)

Neljännen päivän aamuna keli oli varsin tukkoinen. Kello oli Moskovan aikaa jotain neljä ja paikallista aikaa varmaankin kuusi.

Vajaa neljä vuorokautta junassa meni yllättävän nopeasti vaikka mitään kovin kummallista tekemistä ei ollut. Ehkä juuri sen vuoksi junassa vietetty aika oli todella rentouttavaa. Mitään ei voinut ruveta suorittamaan aikataulun orjuuttamana. Ei voinut muuta kuin olla, lukea kirjoja ja katsella maisemia. Ravintolavaunussa vierailu oli yleensä päivän kohokohta. Lähtisin koska tahansa uudestaan!