Junalippujen hankinnan vaikeus pääsi hieman yllättämään. Oltiin väijytty netistä (http://www.waytorussia.net/Services/TrainTickets.html), että junassa olisi ns. platskarny-paikkoja (3lk), jotka olisivat hieman huokeammat kuin pröystäilevät makuupaikat (2lk). Käveltiin juna-asemalle, jossa käytiin kolmella luukulla ja kolmessa hallissa ennen kuin tajuttiin ja löydettiin kansainvälisten junien lipunmyynnin olevan yläkerrassa. Siellä meille ilmoitettiin hyvin selvästi, että Ulan Batorin junaan myydään vain makuupaikkoja ja hinta on 3000 ruplaa. Halvemmat liput sikaosastoon olisivat kustantaneet noin 1800 ruplaa. Hermo rupesi kiristymään ja mentiin läheiseen hotellin matkatoimistoon kysymään lippuja sikaosastoon, mutta saimme saman vastauksen kuin juna-asemalta, mutta tällä kertaa vahvasti venäläisittäin murretulla englannilla. Seuraavana päivänä oltiin alistuttu kohtaloomme ja ostettiin juna-asemalta liput makuuvaunuun. Yön aikana hintakin oli tippunut noin 2800 ruplaan.
9.3.2008
Me ja karhu poikineen olimme illalla hyvissä ajoin juna-asemalla väijymässä valotaululta kiiluvin silmin junaa nro 326. Lähtöaika taululla 15:45 moskovan aikaa eli paikallista aikaa 20:45. Venäjällä asemien kellot käyvät aina moskovan aikaa. Ensimmäinen huomio junan ovella oli, että kyseessä on Mongolialainen juna. Muuten identtinen Venäläisen kanssa paitsi, että hyteissä kaikki tekstiilit olivat kullan värisiä ja koristeltu erilaisin kirjailluin kuvioin. Pretty bling bling! Henkilökunta oli tietenkin myös paikallista ja he tuntuivat pitävän ainakin vessojen siisteydestä parempaa huolta kuin venäläiset virkasiskonsa. Ruokatarjoilua ei tässä junassa tosin ollut.
 |  |
| Idän junien vakiovarustus eli samovaari (samovar / самовар), jolla hoituu nuudelit, tee, napalmi jne. Pidetään lämpimänä kivihiilellä vaunun eteisen kautta. Tämän vuoksi moderneista junista tupruttaa iloisesti savua sieltä täältä. Bisse pitää nälän poissa ja mielen virkeänä. | |
Hetken verran ehdittiin olemaan kaksin neljän hengen hytissä kunnes venäläinen mamma tunkee sisään moninaisine bagažeineen (багаж). Puolen tunnin päästä provodnitsa eli vaunuemäntä tulee kertomaan venakolle jotain, josta venakko vallan ilostui. Hän kertoi ilosanoman meillekin eli "next coupé", joten saimme taas neljän hengen hytin omaan käyttöömme. Ero ensimmäisen ja toisen luokan hyteissä on käsittääkseni ainoastaan se, että toisen luokan hytit ovat neljälle ja kapitalismipäissään ensimmäisessä luokassa matkustavat oleilevat kahden hengen hyteissä.
10.3.2008
Seuraavana päivänä eräällä asemalla (Naushki / Наушки) juna seisoi aloillaan huomattavasti tavallista kauemmin. Tylsyyspäissämme päätettiin paukata ravintolavaunuun kuluttamaan aikaa. Matka tyssäsi hyvin radikaalilla tavalla kun, siellä missä ennen oli vaunu jonka läpi pääsi ravintoavaunuun, loistikin auringossa kylpevät kiskot. Missä muut vaunut?! Siirtyessämme laiturille ihmettelemään tilannetta huomatiin myös että veturikin oli kadonnut. Oli hieman orpo olo huomata olevansa asemalla pelkän oman vaunun voimalla. Pian selvisi, että tästä edes matka jatkuisi yhden vaunu voimalla ja parhaillaan veturia oltiin vaihtamassa venäläisestä mongolialaiseen. Olimme siis raja-asemalla. Aikaa oli sen verran reilusti että vierailtiin aseman "kaupassa", josta poisteltiin mehua jne. sekä postissa lähettämässä kortteja.
  | Venäjän federaation sympaattinen postitoimisto sekä jylhä asemarakennus. Kuten kuvista voi huomata oli keli mitä parhain pieneen jalotteluun.
|
Lataan kuvia varmaan muutaman päivän päästä lisää Irkutskista ja uudet kuvat Mongoliasta. Huomenna suorittamaan jurttapalvelusta Terelj-nimiseen paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti