6 - Chillailua

Kuudes päivä pärähti käyntiin tutulla "turistit kuluttamaan rahaa" -kellon soitolla. Jo standardiksi muodostuneen kaupasta haetun aamiaisen jälkeen ruvettiin kiristämään tietoa jatkoyhteyksistä Zadariin paikallisista tietotoimistoista (best information). Todettiin, että liikkeet tulee suorittaa katamaraanin ja linja-auton yhdistelmällä. Ajatukset liikkeistä jätettiin hautumaan seuraavaan päivään ja siirryttiin muihin toimintoihin. Jossain hapokkaassa vaiheessa nautittiin myös Ice Cappuccinot (kahvien kuningas kuumana päivänä) kevyellä appelsiinimakusiirapilla höystettynä.

Leijonan osa päivästä vierähti rantsussa, mutta ei missään hiekkaisessa vaan paikallisiin tapoihin sopivalla kivibetonipohjalla. Innoitusta ja tunnelmaa haettiin musiikin ja punaviinin voimalla ja lettukin rupesi linkoutumaan kätemme osoittamiin suuntiin.

Vaikka sukellusmaskit ja speedot oli jätetty kämpille niin muutaman keksinmurusen houkuttelemana rupesi erilaisia kaloja ilmestymään huudeille. Hetken perästä ulkopaikkakuntalainen kala-sheriffi rupesi isännöimään ja pitämään pienemmille kuria. Myös ravusta saatiin erittäin vahvaa havainto kun se yritti saksia Tumelta toisen jalan irti, mutta nopeat refleksit pelastivat... tällä kertaa.

Illalla ruokailtiin old townin ulkopuolella paikassa, joka pyörittelee ja riuhtoo kokonaisia eläimiä tulen yllä. Alkupaloiksi otettiin maailmankuulua Pag Cheese -juustoa, joka valmistetaan lampaan maidosta, johon tulee ominaismaku suolaisesta ruohosta. JP:n iloksi kalat eivät olleet illan juttu vaan poisteltiin kanaa sekä varrassikaa.

Tiskillä notkunut paikallinen vanhempi heebo oli laitettu jo aikaisemmin merkille päihtyneen eli hyvän olemuksen ansiosta ja kun tehtiin lähtöä niin kyseinen heebo tuli kyselemään ketä ollaan ja mistä tullaan. Itsensä hän esitteli mm. nimikkeellä general chef eli paikan tirehtööri. Englanti oli taas täysin tuntematon kieli, mutta sujuvalla kroatian ja saksan sekoituksella keskusteltiin hetkinen ja kun hyvää yötä toivotettiin kroatiaksi niin tirehtööri kävi käteen kiinni kuin haukka ja ilmoitteli, että "original" ja "dobro" jne. Täällä paikalliset osoittavat suurta suosiota jos ulkopaikkakuntalainen ilmoittelee asioita Hrvatskaksi koska germaaninen kieli on vallannut hämmästyttävän suuren jalansijan. Niin kuin silloin kerran... Paikalliset puhuvat aina defaulttina kaikille oudon näköisille henkilöille saksaa.

5 - Rab Island

Tanniinin haihduttua vääntäydyttiin hakemaan kaupasta aamupalaa, koska kahviloiden tarjoiluihin ei täällä budjetilla ole varaa vielä ollut. Ruokailun jälkeen tehtiin tiedustelu lähimaastoon ja todettiin, että tarvitsemme väkevämpää maisemaa. Otettiin MTB:t vuokralle ja poljettiin itsemme Lopar nimiseen kylään, joka vaikutti olevan yhtä Saksoittunut kuin vuonna 1942. Ei voi hyväksyä! Lisäksi keskieuroopalainen lomaturisti painii lähes samassa sarjassa inhoittavien jenkkituristien kanssa. Käännyttiin keulien ympäri ja edettiin jälleen.

Hetken kruisailun jälkeen bongattiin rantaan viitoittavan kyltin ja muutettiin kurssia. Kauaa ei tarvinnut edetä kun maasto muuttui aika karkeaksi, mutta se vain innoitti ajamaan lujempaa. Alue jonka läpi ajettiin oli jonkinlainen karu camping area. Karun kärrypolun varrella oli pieniä levennyksiä majoitusta varten.


Meren tuoksun voimistuessa vauhti kiihtyi edelleen ja yhtäkkiä meri oli edessämme koko komeudessaan. Rannat olivat paikallisiin tapoihin sopivalla tavalla kivikkoiset, mutta onnistuttiin löytämään hiekkapohjainen poukama. Hetkeäkään ei ollut hukattavaksi vaan revittiin sukellusmaskit naamalle ja uppouduttiin meren ihmeelliseen maailmaan. Vaikka pohja oli aika tasaista hiekkaa, joka ei yleensä houkuttele kovinkaan monimuotoista elämää, mutta erilaisia eliöitä bongattiin useita.


Paluumatkalla mahaa riipi nälkä, joten kaahattiin sivuun päätieltä jo menomatkalla havaittuun kalaravintolaan, joka oli keskellä ei mitään ja oli pieni epäilys, että onko paikka lainkaan auki. Kun pihaan päästiin tervehti tarjoilija meitä rivakalla käden liikkeellä. Yhteistä kieltä ei löytynyt kun koitettiin valikoida eineksiä, joten tarjoilija veti ässän hihasta ja toi vadilla erilaisia kaloja näytille. Suosituksen mukaan napattiin lihava yksilö ja otettiin kyytäriksi pommesit ja alkukeitoksi valikoitu kalakeitto.

Keittoon oli tungettu ainakin puolet välimeren asukeista ja kauaa ei jouduttu olemaan tyhjin suin kun itse kalojen kuningas kannettiin pöytään eikä edes meinannut mahtua vaikka olikin painoltaan vain kiloinen. Maku todetiin testeissä molemmissa ruokalajeissa ensiluokkaiseksi ja kalasta intouduttiin holocaust-tyyliin syömään myös silmät, mikä oli kyllä oikeasti Tumen keksimä ukotus!

Päivän päätteeksi allekirjoittanut totesi ihonsa hieman punakaksi erilaisista kohdista. Pientä väsymystä oli ilmassa reilun 25 km poljentojen jälkeen, joten illalla luupattiin hieman yössä olevaa townia.

4 - Rijeka --> Rab

Junan vasta pauhiessa Rijekaan saatoimme ikkunasta todetta, että kyseessä ei ole kovin pärisyttävä kaupunki. Paikka näytti lähinnä teollisuus/satamakaupungilta. Rijekan katuja tallatessamme päädyimme etsimään välittömän jatkoyhteyden eteenpäin. Rijekan keskusta vaikutti ihan jees paikalta ja ihmiset kaduilla olivat pääasiallisesti paikallisia nuoria. Tämä ei meille kuitenkaan riittänyt, joten ostimme piletit Rabin linjuriin. Matka kesti kolme tuntia ja maisemat olivat koko matkan tuttuun Kroatian tyyliin varsin pajauttavat. Loppumatkasta samaan bussiin tunkeutui ryhmän verran suomalaista lihaa, mutta pysyimme tiukkoina emmekä paljastaneet omaa kansalaisuuttamme!



Rab Townista majoitus järjestyi varsin sopivaan hintaan hyvältä paikalta ilman ennakkovarausta. Alueelle oli luvattu vaakasalamaa ja kaatosateita, mutta päivän jo lähestyessä iltaa ei sateista ollut näkynyt pisaraakaan. Kaikki näytti hyvältä, lähes luvattoman hyvältä. Illalla sitten taivas repesi ja vettä satoi enemmän kuin paikalliset viemärit kykenivät hyväksymään.

Illalla juoksimme kaatosateessa etsimään sopivan väkeviä juomia. Läheisestä marketista loytyi punaisen viinin lisäksi Hvarilta tuttu sitruuna snabupullo. Sateen aiheuttaman surun huuhtouduttua punkeron mukana lähdimme etsimään jotain väkevää ravintolaa. Rabin kujilta loytyikin sopiva pieni kalaravintola, jossa ei tutun nimisiä tai näköisiä kaloja juurikaan ollut. Kalamätöt maistuivat todella hyvältä ja lasisen sanakirjan voimin onnistuimme asioimaan paikallisella kielellä... Sateen takia paikalliset klubit ja baarit menivät aikaisin kiinni joten siirryimme hetken kiertelyn jälkeen kämpille ottamaan lepiä.

3 - Kodittoman arkea Ljubljanassa

Kolmas päivä pyhitettiin Bledille eli n. 50 km päässä Ljubljanasta sijaitsevalle satukirja -aiheiselle kylälle. Koska olemme tropiikissa, lähdimme päiväretkelle shortsit ja t-paita päällä aivan normaalisti. Perillä Hegen marina alkoi heti linjurista noustuamme, tihkusade ja vaakasalamat eivät kuulemma vastanneet tropiikin määritelmää. Pyörittiin hetki satujarven ympärillä ja todettiin, että kohteessa vallitsee turisteilta rahat äkkii pois -meininki. Venekuljetus mantereelta saarelle olisi maksanut 10e / naama, eli aika hävitty summa. Lopulta päädyttiin suorittamaan yllätyshyökkäys korkean jyrkänteen päällä sijaitsevalle satulinnalle. Sisäänpääsymaksu ko. rakennukseen oli taas asetettu köyhien travellerien ulottumattomiin, joten jouduimme hieman improvisoimaan. Linnan takaa kielletyn polun päästä löytyi UG-näköalatasanne, josta avautui päräyttävät ja ennen kaikkea maksuton koko alueen kattava näkymä. Jos hienot maisemat kiinnostavat niin kannattanee käydä väijyttelemässä, mutta muuten paikka on suht hävittyä kamaa.

Yön suunnitelma oli luuppailla kaupungilla junan lähtöön asti ja niin myös tapahtui, luuppailusta vain muodostui astetta märempi ja kylmempi tapahtuma. Sateisen sunnuntain ansiosta kaupunki oli todella hiljainen ja kaikki mahdolliset paikat menivät aivan liian aikaisin kiinni. Tästä seurasi se, että erilaisia B-suunnitelmia jouduttiin kehittelemään tiuhaan tahtiin. Jostain käsittämättömästa syystä myos jokainen näistä suunnitelmista meni täysin puihin. Yhtenä suunnitelmista mainittakoon ilmaisen yön tavoittelu hostellista, jonka ovikoodi oli vielä tuoreessa muistissa. Edellisenä yönä hostellimme yhteiskäytössä ollut tietokone oli ilmeisesti käyty sieppaamassa parempaan talteen, jonka seurauksena hostellin ovikoodi oli viekkaasti käyty vaihtamassa, joten nerokas suunnitelma ilmaisesta yöstä hostellin sopukoissa jäi toteutumatta. Loppu yö kuluikin sitten kaupungilla sopivaa lämmittelypaikkaa tuloksetta etsien... Väsyneet ja ryytyneet locot pääsivät kuitenkin lopulta 0620 lähtevään Rijekan junaan nukkumaan.

2 - Another Day In Paradise

Paikallinen hauva herätteli ensimmäisen kerran joskus kuuden jälkeen ja lopullinen ylösnousemus tapahtui kasin aikoihin. Aluksi oli hieman epäselvää lähdetäänkö Blediin fanittamaan saarella olevaa kirkkoa ja ympäröiviä maastonkohtia, mutta päädyttiin pysymään Ljubiksessa. Todettiin paikallinen linnaskene vahvaksi ja todistettiin hääporinoita linnassa.

Tumen askel oli käynyt viimeöisen Jazz-klubituksen ja muun liikkumisen jälkeen aika raskaaksi, joten tänään ensitöikseen Tume teki vaarantavan virheen (SEIS!) ja osti reissulla uudet jalkineet ja otti ne välittömästi käyttöön. Virheestä ei kuitenkaan rangaistu koska jalkineet istuivat kuulema kuin hansikas ja sisällä on jotain space technology aiheista hiertämätöntä superkangasta. Kyseessä on muuten merelliseen ja muuhun kosteaan toimintaan soveltuvat tallaimet (ultra-tuuletuksella ja hapokkaalla verkolla), joten ne varmaankin johdattavat locot mitä ihmeellisimpiin ja ehkä myös kosteisiin tilanteisiin.

Päivän toinen vaarantava virhe oli se, että ei tajuttu lähikaupan menevän sulki jo klo 1300 ja päädyttiin viinin ja viinanhimoissa raapimaan lukittua ovea. Sisällä muuten kuvattiin kaupan mainosfilmiä, mutta se ei meitä paljon lämpännyt. Taas kävi onnekkaasti kun lähdettiin kieli pitkällä jäljittämään korvaavaa kauppaa ja saman ketjun toinen liike löytyi varsin läheltä ja kaikki tarvittavat tuotteet saatiin poisteltua talteen (mm. www.bandidos.si).

Koska Slovenia on alueen kalleimpia maita päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että lähdetään aikaisin maanantaiaamuna suoraan baarista kohti Rijekaa ja merellisiä meininkejä. Säästetään yhden yön majoitukset. Masseille löytyy varmuudella korvaavaa käyttöä ;)

Säätiedotuksen mukaan täällä pitäisi sataa, mutta ainoa havainto on ollut pari "pisaraa" Tumen nenällä, mutta nekin olivat varmaankin lokin hikeä tms. mitä nyt taivaalta yleensä tippuu. Rijekaan on myös luvattu vaakasalamaa, mutta saa nähdä kuinka käy.

1 - Ljubljana

N 46°04.093´
E 14°29.455´
Etäisyys helsingistä 1726 km

Aamu alkoi mitä väkevimmissä merkeissä kun Hexa alias Heke H:lla ilmoitteli klo 0740, että hän on juuri herännyt. Juna johon jantterin piti ehtiä lähtisi asemalta 0804. Varsin kuumottava tilanne. No vanhana aavikkosissinä Hexa otti tilanteen näppeihin aivan normaalisti ja juoksi gebardinlailla junaan. Ehdimme siis koneeseen ilman suurempia porinoita.

Lentokoneen rullatessa pitkin kiitorataa allekirjoittanut innoistui roimimaan kameralla kuvia koneen ikkunasta jolloin lentoemo joutui huomauttamaan, että sähkölaitteet tulisi pitää suljettuina. Joutui sitten taipumaan pelottavan auktoriteetin edessä. Lennolla tarjoiltiin herkullinen lounas: Härkää kapriskastiikkella ja röstiperunaa. Koko setti huuhdeltiin alas Finnairin hopeakellarissa kypsytetyllä punkerolla. NAM.

Lento meni kokonaisuudessaan ihan hyvin ja kun kapusimme koneesta ulos saatoimme todeta ulkoilman varsin kuumaksi, lähes 30 astetta! Tulliproseduurit eivät aiheuttaneet mitään toimenpiteitä kun tullisetä kuuli, että olemme Suomesta, eli kuulumme varsin suurta luottamusta nauttivien trävellerien iloiseen joukkoon. Heti terminaalin edessä Hexa bongasi paikallisen passipoliisin, jonka henkilökohtainen voimankäyttöväline pistoolin lisäksi oli selässä roikkuva H&K MP5A5-konepistooli. Ase oli varsin kulunut, joten kyseessä ei ollut pelkkä koriste-esine.

Koska terminaalin opasteet olivat varsin heikot, eikä paikallisbussia meinannut heti löytyä, päätimme mennä paikalliselta minibussinkuljettajalta kyselemään hintoja kyydistä keskustaan. Hinta keskustaan oli 5 euroa ja jos halusi jäädä 2 km aikaisemmin hostellin kohdalla pois se maksaisikin 9 euroa. Loogista eikö totta? Emme taipuneet tuollaiseen naurettavaan ukotusyritykseen vaan pyysimme kohteliaasti kyydin keskustaan asti. Minibussissa matkasi seurassamme pari lokaalia paxia, joista eräs ilmoitteli kesken matkan, että jos pojilla on onnea, niin kuski jättäisi meidät kyydistä hostellin kohdalla ilman erillistä ukotusmaksua. Onneksi näin myös tapahtui. Hostelli on ihan asianmukainen ja kaikki tarpeellinen varustus löytyy. Langattomia tietoliikenneratkaisuja myöten.

Nälän yllättäessä alkoi tuttu ruokapaikan metsästys, joka osoittautui yllättävän haastavaksi. Keskustassa oli tarjolla lähinnä kahviloita ja pientä snäkiä. Lopulta löysimme hapokkaan Pizzeria Napolin (Joo pitsaa piti tietysti päästä heti koeistamaan, jotta paikallinen ruoka ei aiheuttaisi mitään vatsashokkia pojille). Pizzat ja biusat maistuivat luvattoman hyvälle pitkän kaupungilla luuppailun jälkeen.

Paikallinen Alepa on hostellia vastapäätä, joten tarvittavat juoma ym. hankinnat hoituvat kivuttomasti ja rivakasti. Ensimmäisiä iltamehuja valikoidessamme Alepan hyllyltä muiden viinojen seasta bongasimme yllättävän artikkelin eli 96% Spiritus Fortus á-hinta 14,50 € / litra. Hintatehosuhde on siis paikallisille kalvosilmille varsin väkevä. Itse valitsimme hieman laimeampaa seosta eli punaviiniä tai niin ainakin luulimme valinneemme, mutta hostellilla pullon sisältö osoittautui varsin vaaleaksi. VAARANTAVA VIRHE! SEIS! No ei me olla ennenkään lasiin syljetty, joten ei ko. seos pilaantumaan pääse. Seuraavaksi lähdemme kaupungille porisemaan ja mahdollisesti kaupungin kuumimmalle Jazz-klubille jammailemaan ja imailemaan paikallista soppakeittoa.

VAROITUS!

Huomio huomio kaikki auringon vaikutuspiirissä olevat olennot!

Kesä tekee taas kerran tuloaan ja auringon säteily voimistuu, joten muistakaa suojata ihonne riittävän väkevillä keinoilla! Nivean aurinkorasva kertoimella 12 oli ainakin pari kesää sitten itselleni täysin riittämätön...

Gdje je bar? 2007

Lähes vuosi on vierähtänyt edellisestä reissusta ja seuraava on jo kiikarissa. Pitkän arpomisen ja säädön jälkeen lennot saatiin varattua sekä retkikunnan kokoonpano varmistettua. Tripille lähtee allekirjoittaneen lisäksi Hege H:lla. Timo potee vielä edellisen reissun aiheuttamaa krapulaa, joten kaveri jää tällä kertaa pois kelkasta.

Koska tänä vuonna aikaa on rajallisesti käytettävissä, niin päätimme keskittyä vain yhteen maahan, joka on Kroatia. Tavoitteena oli kuitenkin saada lennot mahdollisimman halvalla minkä vuoksi Kroatian valloitus alkaakin Sloveniasta! Lisää porinoita myöhemmin, mutta laitetaan vielä alle hieman infoa:

Menolento (Finnair) Helsinki - Ljubljana 25.5.2007
Paluulento (Estonia Air) Dubrovnik - Tallinna 9.6.2007
Paluulautta (Tallink) Tallinna - Helsinki 10.6.2007