keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Laos & The Loop

Viimeinen yö KL:ssä vedettiin himaan aika pitkälti Tiomanilta tutulla huurukaavalla, paitsi että miljöö oli hivenen urbaanimpi ja suoriutuminen illasta vaati monimutkaisempia selviytymisteknoiikoita kuin maaseudulla. Selvittiin loppupeleissä kämpille joskus kolmen aikaan ja tarkoitus oli lähteä viiden jälkeen "teksillä" kohti KLCC lentoasemaa, joten todettiin että turha ruveta enää itseään kiusaamaan unella eli samoilla silmillä tu tö deth. Päästiin suunnilleen ajoissa kentälle ja järjestäydytiin särmään jonomuodostelmaan Air Asian lähtöselvennystiskille. Sinne päästyämme esitimme mammalle matkustusasiakirjat ja vaadimme päästä Vientianen koneeseen mitä pikimiten. Mamma rupesi tutkailemaan papereita, hakkaamaan tietojenkäsittelypäätettä ja lopuksi halusi nähdä paluulippumme. Kerroimme hänelle että olemme poistumassa Laosista linjurilla ja Malesiasta on todella vaikea ellei jopa mahdoton saada Laosin paikallisbussien lippuja, joten meillä ei ole niitä vielä hankittuna. Tähän vastaus oli että koska meillä ei ollut vielä Laosin viisumia tai paluulippua niin meitä ei voitaisi päästää koneeseen koska Laosin rajaviranomaiset eivät laskisi meitä maahan ja Air Asia joutuisi roudaamaan meidät takaisin KL:ään omalla kustannuksellaan. Tume koitti tarjota sähköpostista tulostettua suomenkielistä tilausvahvistusta paluulennosta välillä BKK-HEL, mutta paluulipun piti olla pois Laosista. Mamma huuteli viereisiin pöytiin ja jossain vaiheessa passitkin meni jonnekin toisille tiskeille syyniin. Vängättiin ja ihmeteltiin tilannetta vielä hetki tuloksetta ja mamma totesi että menkää selventämään asiaa ylemmän virkailijan kanssa. Sinne siis. Ihmetys oli suuri kun lopputulos oli että virkailija totesi heti että no problem, bordarit kouraan ja menkääs nyt siitä muualle pyörimään. WTF!? Mamma urputti vielä parista ylimääräisestä kilosta rinkassa (max 15kg), jonka jälkeen päästiin ongelmitta koneeseen.
-Heke-

Valvottu yö, kolmen kaljan laskuhumala ja edellisestä ateriasta kuluneet 15 tuntia alkoivat jo hieman näkyä Hexan mittarissa kun kaveri rupesi koneeseen pääsyn jälkeen aivan vajaraisessa kovaan ääneen blastaamaan asioista, jotka eivät ole ihan hänen toivomallaan tasolla täällä päin palloa. Juttua riitti sen verran, että oli pakko yrittää vähän rauhoitella kaveria, jotta maastapoistuminen ei kaatuisi liian koviin vajareihin enää tässä vaiheessa. Väsy kyllä jo painoi hieman äijän silmää mikä ilmeni pilkkimisenä lauseiden välissä. Hienoin suoritus oli se kun kaveri tokeni pilkkimiseltään koneen nousukiitovalmisteluihin, ja koneen ampaistessa suht rivakkaan nousukiitoon totesi vielä, että "nyt tulee lennon paras kohta", ennen varsinaista take offia jätkä oli kuitenkin jo takaisin untenmailla ja koko nousu meni häneltä täysin ohi. Ihmetys olikin sitten suuri kun jannu seuraavan kerran heräsi kymppitonnin korkeudesta.
-Tume-




"THE LOOP"
The Loop on noin 450km pitkä reitti maaseudulla keski Laosissa, joka ajetaan skoottereilla tyypillisesti neljässä päivässä. Idea lähteä luupille lähti muhimaan turvonneissa avoissamme jo muutama viikko sitten kun seilattiin pitkin Siamin lahtea karkuun full moon partyja, brittiurpoilua, essoa yms. Tume poimi jostain mukaan backpackeriksi nimetyn ilmaisjakelulehden, jossa luupista oli artikkeli. KL:ssä tehtiin päätös hylätä Kamputseaan meno (kolmas kerta kun en pääse Angor Watiin) ja vaihtaa se Laosin luuppiin. Tiedustelutietovajareihin Tume osti KL:n Kinokonya kirjakaupasta Laosin LP:n eli lollarin eli Lonely Planetin. Oltiin oltu siinä luulossa että itse luupista ei olisi kirjassa sanakaan, mutta toisin kävi. Juttu tosin oli aika lyhyt eikä siitä ollut hyötyä itse loopilla, mutta muuta kirjan tietoa kyllä hyödynnettiin.

Day 1
Heti Thakhekiin päästyämme vuokrasimme Travel Lodge nimisen guest housen tontilla olevasta skubuvuokraamosta aidot 110cc Hondakopiot (100.000KIP/vrk), jotka tulisivat olemaan käytössämme seuraavasta päivästä lähtien neljän päivän ajan. Vuokraamoa pyörittää paikallinen liikemies nimeltään Mr. Ko (lausutaan Khu). Hänen pyörät eivät ole ehkä kylän parhaat, mutta hintalaatusuhde on kohdillaan ja pyörien kuntoa ei syynätä vuokrauksen jälkeen liian tarkasti. Tarvittaessa kaverille saa myös soitella matkalta jos jotain sattuu menemään särki tai tulee muita ongelmia pyörien kanssa. Illalla sää näytti melko heikolta sillä vettä satoi kaatamalla. Tämän vuoksi kävimme kyliltä poistelemassa itselemme muodikkaat sadeviitat. Retkemme alkoi varhain torstaiaamuna kuitenkin lämpimässä ja aurinkoisessa säässä, joka nostatti hymyn reissaajien parrakkaille kasvoille.


Lähdimme kiertämään looppia vastapäivään aikomuksena checkata muutama kiinnostava spotti matkalta ja yöpyä Nakay nimisessä kylässä jossain 100km kohdilla reittiä. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Xien Liab nimisellä luolalla, jossa oli kuitenkin sen verran vettä, että pääsimme vain luolan suulle asti pyörähtämään. Seuraavaksi kohteeksi otimme Falang (French Landing) nimisen spotin, jossa olisi myös uintimahdollisuus. Paikka oli noin yhden kilometrin päässä päätiestä ja tie mestoille oli melko mutainen ja muutenkin huonossa kunnossa. Kärrypolkua hetken tahkottuamme vastaan tuli kohta jossa tie oli muuttunut joeksi, joten jouduimme hylkäämään pyörät. Jatkoimme uran seuraamista jalan kunnes saavuimme hyvin pieneen kylään keskellä ei mitään. Hieman pihalla oltiin, että mille aikakaudelle nyt ollaan saavuttu ja missä on tämä etsimämme spotti. Tarkistus GPS:stä kertoi, että matkaa päätielle oli 2.3km. Olimme siis tulleet reilusti liian pitkälle. Palasimme samoja jälkiä takaisin ja löysimme matkalta spotin, joka vastasi suunnilleen kuvausta kyseisestä paikasta. Pulahdimme jokeen huuhtelemaan hiet pois ja palasimme sitten takaisin päätielle jatkamaan matkaa. Otimme päämääräksemme päätieltä hieman sivussa sijaitsevan Mahaxay kylän. Koko matka päätietä pitkin oli ollut hyväkuntoista päällystettyä tietä ja maisemat erittäin upeat. Paikalliset eivät hirveästi tieviitoista ymmärrä, joten GPS:ssä oli taas tarpeellinen kun ruvettiin arpomaan oikeaa kärrypolkuristeystä kohti Mahaxayta (pyörien matka- ja nopeusmittarit on otettu pois käytöstä). Oltiin aika varmoja oikeasta risteyksestä ja risteyksen kohdalla sijaitsevan kiskan kolme jalkaista kanaa esitellyt ukko vahvisti myös asian. Matkaa päätieltä Mahaxayn kylään oli n. 6km pitkin rankkasateiden vaurioittamaa hiekkatietä. Itse kylä oli hyvin pieni ja pysähdyimme erään ravintolaa etäisesti muistuttavan kojun luokse kyselemään lounasta. Yhteistä kieltä ei oikein tuntunut löytyvän, mutta onnistuimme kuitenkin saamaan nuudelisoppakulhot eteemme salaatin ja vesipullojen kera. Täyttävän aterian jälkeen lähdimme takaisin päätielle ja kohti Nakayta, jonne ei enää ollut kuin reilu tunnin ajomatka.

Matkalla taas hämmästelimme maisemia ja heiluttelimme pienistä kylistä meille vilkutteleville ihmisille, lähinnä lapsille, jotka kummastelivat ihmeissään outoja länkkereitä. Ensimmäisellä etapilla ei kohdattu muita ongelmia kuin Hexan pyörän hyytyminen jyrkässä nousussa. Hetken tilannetta ihmeteltyämme syyksi paljastui löysä tulpanhattu, joka oli irronnut nyt kokonaan. Tässä vaiheessa Hexa kusi jo sujuvasti perseen kautta pitkin pusikoita. Toimenpiteiden jälkeen matka jatkui Nakayhin, jossa illan jo hämärtyessä otimme Bungalow-tyyppisen majoituksen erillisillä sängyillä ja omalla kylpyhuoneella hintaan 50.000KIP/yö Papao guest housesta.
-Tume-



Day 2
Edellisenä iltana käytiin voimiemme tunnossa ostamassa pari Beerlaoa aikomuksena liittyä bungalowin takana käynnissä olevaan pentanque-turnaukseen. Molempien kunto romahti kuitenkin nopeasti bungalowiin päästyämme, joten oluet oli pakko luovuttaa lokaalien käyttöön. Illan aikana vessaa käytettiin lähes tauotta ja kuumeen tasoa arvioitiin käsituntumalla. Yötä kohden olotilat vain yltyivät ja vilunväristykset kulkivat pitkin selkäpiitä. Pyörittiin kovilla sängyillä noin 13 tuntia kuumehoureissa kuunnellen hiirien rapinaa vaneriseinien väleissä. Aamulla molempien olo oli parantunut merkittävästi ja todettiin olevamme riittävän hyvässä kunnossa koko luupin rankimpaan EK:hon.

Aluksi ajettiin paikallisiin tasoihin nähden hyväkuntoisella E1 hiekkatiellä, joka oli rakennettu vasta hiljattain. Tiestöä oli jouduttu uusimaan koska vanhoja oli jäänyt tulva-alueiden alle johtuen massiivisesta NT2-patohankkeesta. Vaiheessa olevan projektin tarkoituksena on valjastaa Mekong-joen yhden sivuhaaran vesivarat sähkötuotannon tarpeisiin ja myydä virtaa gigawattikaupalla naapurimaihin. Uuden tien jälkeen oli luvassa vanhaa 8B tietä, jonka ylläpidon paikallinen tielaitos on laiminlyönyt pahasti. Normaalilla henkilöautolla ei tälle tielle ole mitään asiaa, mutta meidän crossipyörillä matka taittui hitaasti mutta varmasti. Matkalla läpäistiin useita pienen pieniä kyliä, joissa hyötyeläimet telmivät vapaana ja ihmiset vilkuttelivat ohi ajaville locoille. Kylät olivat ehdottomasti päivän parasta antia upeiden maisemien ohella. Loppupäivä kiemurreltiin pitkin hyväkuntoisia asfalttiteitä ja ajopäissämme erehdyttiin tarkastamaan Mr. Ko:n karttaan merkitty "hot springs" spotti. Itse lähteet olivat pelkkä kuralätäkkö, mutta silti paikalle oli rakennettu jonkinlainen resortti. Lähteet sijaitsivat Vietnamiin vievällä tiellä ja oltiin parhaimmillaan vain 15km päässä rajasta. Illalla yövyttiin Nahin nimisessä kylässä Mituna guest housen homeelta haisevassa huoneessa (60 000KIP).
-Heke-



Day 3
Kolmanteen päivään herättiin taas suht ajoissa ja Kiinan Hondia päästiinkin starttailemaan jo seiskan nurkilla. Ajomatkaa läheisille Tham Kong Lo luolalle oli päätieltä reilu 40km. Itse mestoille vievä asfalttitie oli hyvässä kunnossa ja paikoitellen viivasuoraa baanaa riitti useamman kilometrin matkalta. Oltiin perillä mestoilla jo ysin maissa eikä paikalla vielä näkynyt muita länkkäreitä. Vuokrasimme käyttöömme puukanootin ja kaksi kuskia yhteishintaan 100.000KIP. Itse luolasto on 7km pitkä ja sen läpi kulkee joki, joka mahdollistaa veneellä siirtymisen luolan suulta toiselle noin 45 minuutissa. Paikoitellen luola on jopa 100m leveä ja lähes yhtä korkea. Joissain kohdin korkeutta taas on vain noin neljä metriä. Ajoimme pilkkopimeään luolaan vuotavalla pitkähäntäkanootilla ja paikoitellen vesi oli niin matalaa, että jouduimme hyppäämään jokkaan, jotta jätkät saivat veneen matalan kohdan yli. Keskivaiheille luolaa rantauduimme veneestä ja lähdimme kiipeämään luonan reunaa ylemmäs. Ylhäältä löytyi tunnelmavalaistu alue jossa saatoimme ihmetellä erilaisia tippukivimuodostelmia. Valaistus oli rakennettu viime vuonna Ranskalaisten yhteistyön tuloksena. Pällistelyn jälkeen matka jatkui veneellä pimeyteen kohti luolan toista päätä. Koko muu luolasto olikin sitten täysin pimeä, joten mukana olleet tehokkaat valaisimet olivat kovassa käytössä kun ajaessa luuppasimme luolan seinämiä. Lopulta saatoimme huokaista helpotuksesta kun vihdoin ja viimein valo alkoi tunnelin päässä ja pääsimme ulos luolasta. Rantauduimme ihmettelemään hetkeksi luolan toisella puolella olevia maisemia. Kyseisestä paikasta olisi voinut halutessaan kävellä kilometrin päässä sijaitsevaan muutaman kymmenen hengen kylään ja yöpyä siellä jonkun kyläläisen perheen luona. Koska oli vasta aamupäivä päätimme hylätä tämän option ja lähdimme veneellä takaisin luolan toiselle puolelle, jonne skubut oli jätetty. Retken jälkeen hypättiin taas pyörien selkään ja lähdimme ajamaan takaisin päätielle. Suoritimme Nahinissa vielä pyörien tankkauksen ja suuntasimme kohti Vieng Kham. Sieltä eteenpäin matka oli puuduttavaa jurnuttamista pitkin suoraa valtatietä kohti Thakhekkia. Takaisin lähtöpisteeseen pääsimme joskus kolmelta. Yllättävää kyllä kiinalaiset pyörät toimivat loistavasti koko matkan ajan, emmekä kärsineet edes ainoastakaan rengasrikosta.
-Tume-



Extra day, extra lost
Koska pyörät oli jo ennakkoon maksettu neljäksi päiväksi päätettiin tehdä vielä pieni lisäekskursio maaseudun kätköihin. Tume oli LP:stä tiedustellut, että lähistöllä on kiinnostava luola, mutta sen sanottiin olevan vaikeasti löydettävissä, eikä sitä ollut merkattu mihinkään karttaan. Udeltiin Mr. Ko:lta sijaintia ja saatiin jonkinlaiset ajo-ohjeet paperille suunnilleen perille, mutta hän kehotti kyselemään lokaaleilata tarkempia suuntia. Näpsäytetiin GPS tulille ja ruvettiin posottamaan kohti luolaa. "Kartan" ja paikallisten ohjeiden avulla löydettiin helposti perille vuorien ympäröimään "laaksoon", jossa luola sijaitsi. Loppumatkasta jouduttiin vesiesteistä johtuen sammuttamaan pyörät ja työntämään ne syvimpien kohtien yli. Päästiin "tien" päähän, maastoutettiin pyörät ja lähdettiin etenemään jalan. Taas kyseltiin peltojen keskellä olevista mökeistä suuntia ja päästiin etenemään. Alueella ei ole oikeastaan minkäänlaisia polkuja tai uria joita pitkin olisi selkeää löytää reitti luolaan. Eteneminen muuttui enemmän harhailuksi ja oli kuumin aika päivästä, jonka lisäksi vesivarat alkoivat ehtyä. Ei oltu varauduttu kovin fyysisiin suoritteisiin koska yleensä nähtävyyksille pääsee kuitenkin ilman usean litran vedenkulutusta. Saatiin vielä hieman ristiriitaista tietoa oikeasta suunnasta ja kasvustosta sekä vesistöistä johtuen ei päästy liikkumaan aina niihin suuntiin mihin olisi haluttu. Jatketttiin vielä yrittämistä. Olin itse pointtina kun yht´äkkiä takaa kuuluu Tumen huutoa, kiroilua ja hätääntynyttä huitomista. Ensimmäisenä tuli mieleen että käärme tai skorpioni on hyökännyt pahaa aavistamattoman farangin kimppuun. Totuus ei ollut kuitenkaan onneksi niin paha. Nilkassa oli ollut kiinni noin kymmensenttinen iilimato ja sen siististä puremajäljestä sykähteli yllättävän paljon verta kokoonsa nähden. Todettiin että akuutti infektioriski oli olemassa koska liikkuminen "laaksossa" vaatii kahlaamista mutavedessä ja muutenkaan iilimadon suuhygienia ei välttämättä ole parasta mahdollista tasoa täällä päin palloa. Koitettiin kysellä vielä yhdestä majasta aidan takaa neuvoja, mutta silmäparit vain katselivat meitä värähtämättä. Todettiin että luola jäi tällä kertaa löytymättä ja päätettiin palata häntä koipien välissä takaisin pyörille. Loppumatka sujui jo rutiinilla tiellä sijaitsevia pommikuoppia väistellen ja maisemia ihaillen.




Illan pimetessä päätettiin vielä tarkastaa paikallisen yöelämän formaatti. Hallinto pitää kovaa kuria ja LP:n mukaan baarit ovat auki klo 20-24. Suunnaattiin kasin aikaan kaupungin kovimpaan ja ainoaan menomestaan nimeltä Phudoi Pub, jossa kuulema soi thai-poppi sekä ulkomaiset klassikot. Pamahdettiin paikalle, mutta koko mesta oli aivan pimeänä. Läheisestä katukeittiöstä yritettiin tiedustella, että mistä on kyse, mutta yhteisen kielen puute hankaloitti dialogin kulkemista. Saatiin kuitenkin viittomilla yms. selville, että mesta aukeaisi vasta kympiltä, joten lähdettiin suuntaamaan kohti vaihtoehtoista ajanvietepaikkaa. Matkalla edellisen katukeittiön jannu tulee toisen jannun kanssa skootterilla vastaan ja vetää liinat kiinni. Meille oli haettu hieman enemmän englantia puhuva jannu, jolta ei tosin saatu merkittävästi uutta tietoa. Hän olisi tosin halunnut saada ulkomaisen ystävän ja kyseli Tumen puhelinnumeroa, mutta paikallisen liittymän puuttuessa homma jäätyi siihen. Vetäistiin yhdet Beerlaot naamaan nuorten suosimassa "Le Rendauvoux" nimisessä ravintolassa, jonka jälkeen suunnaattiin Phudoihin. Nyt paikka oli auki ja penkistä käsin suoritetun erittäin muodollisen turvatarkastuksen (Tumelta tarkastettiin toinen etutasku) jälkeen päästiin sisään. Paikka oli ulkoasultaan ehkä normaalin Korsolaisen yökerhon alapuolella, mutta musiikki soi sitäkin kovempaa. Soittolistalla oli erittäin rajusti miksattuja versioita länsimaisista biiseistä sekä paikallista matskua. Asiakaskunta oli keskimäärin jotain alle parikymppisiä ja nuorempiakin, osa jopa lapsiksi luokiteltavia. Tarjolla oli runsaasti juomaa, mutta vain yhtä laatua, Beerlaoa. Mestasta löytyi tanssilattia, mutta se oli täytetty pöydillä, mutta se ei tuntunut kovin paljon menoa haittaavan vaan jengi jorasi spontaanisti omien pöytien ympärillä. Bongattiin myös jonkin tason turvamies, jolla oli särmästi pistooli työnnettynä housunkaulukseen, eikä todellakaan mihinkään IWB-koteloon vaan ihan paljaaltaan housuun. Jossain vaiheessa Tume nosteli pulloa viereiseen pöytään ja loi kontaktin seurueeseen. Hetken päästä loco jo näytti nuorille tanssitaitojaan pöydän ympärillä ja paikalliset jorasivat myös. Itse liityin myös seurueeseen, mutta pidättäydyin tanssiliikkeistä. Valomerkki tuli noin 1:30 ja kaikki siirtyivät heti hyvässä järjestyksessä ulos ja skoottereilla kotia kohti. Koko operaatioon ei mennyt kuin noin 5min! Myöhäisestä guest houseen palaamisajasta johtuen jouduttiin kiipeämään portin yli pihaan. Oltiin jo lukittujen alaovien vuoksi kiipeämässä toiseen kerrokseen pihakatoksen kautta, mutta Tume löysi avoimet rappuset joita pitkin päästiin helposti oikeaan kerrokseen ja omaan huoneeseen.
-Heke-

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2009

Pulau Tioman




Matka Singaporesta kohti Pulau Tioman nimistä saarta Malesiassa alkoi varhain aamulla. Ensin hoidimme dösäasemalta Singapore-Johor Baru liput ja tarkoituksena oli ottaa sieltä jatkoliput Mersingiin, josta lautat Tiomanille lähtevät. Nyt kun paikallinen linjurien toiminta rajalla oli menomatkasta tuoreessa muistissa, teimme parhaamme, jotta ehtisimme samaan dösään passien chekkauksen jälkeen. Ryysäys ensimmäisenä ulos ja juoksu kohti tarkastuslinjastoa tuotti sen verran tulosta, että pääsimme ensimmäisen tarkastuksen jälkeen samaan autoon takaisin. Seuraavan tarkastusaseman kohdalla samat toimenpiteet, mutta silti ehdimme nähdä vain takavalot loittonevasta linjurista. Seuraavaa dösää ei jouduttu odottamaan kuin n. 20 minuuttia, että sikäli paransimme aiempaa suoritusta merkittävästi. Johor Barun linja-autoasemalla oli heti vastassa joukko lippujen diilaajia ja poistelimme joltain Intialais-tyyppiseltä kaverilta liput Mersingin dösään hintaan 25RM. Juuri lähdössä ollut linjuri oli täynnä, mutta seuraava lähtisi kolmen vartin kuluttua. Odotellessa nautimme väkevät Malesialaiset lounasannokset aamupalaksi. Itse innostuin nauttimaan mm. simpukoita chilikastikkeessa riisin kera. Jo syödessä oli pieni epäilys, että tulikohan tehtyä virhearvio simpukoiden osalta... Aterian jälkeen siiryimme laiturille odottelemaan ajoneuvon saapumista paikalle. Hieman ennen ilmoitettua lähtöaikaa joku toinen inkkari saapui paikalle ja kertoi, että Mersingin bussi lähtisi sittenkin toiselta laiturila. No ei muuta kuin hölmönä seurattiin perässä. Päästiin toiselle laiturilla ja siellä kaveri pyytää liput, annettiin liput ja saatiin uudet liput tilalle. Sitten vaan dösän kyytiin ihmettelemään, että mitäs tässä oikein tapahtu. Meidän dösä piti olla 25RM arvoinen ns. parempi dösä ja nyt istutaan paikallisdösässä liput kädessä joissa lukee 12RM. Näin meitä länkkäreitä ukotetaan. Paikalliset dösäasemakuviot eivät ole vieläkään oikein selvinneet meille, sillä vastaavaa toimintaa ei olla tavattu missään koskaan aikaisemmin. Emme voi oikein muuta ohjetta antaa, kuin että ohita agressiivisesti lippuja kauppaavat ukot ja koita löytää kymmenistä tiskeistä se oikea, josta sitten ostat lippusi. Pidä tästä ostamastasi lipusta kiinni ja jos joku pyytää sinulta tätä lippua ja tarjoaa vaihdossa toista, niin katso tarkkaan mitä siinä lipussa lukee. Muutaman euron tappion vuoksi emme viitsineet alkaa sen enempää rähisemään vaan lusimme kiltisti pari tuntia paikallisbussin ahtailla penkeillä.

Mersingissä hoidimme pikavauhdilla liput seuraavaan lauttaan, joka oli myös päivän viimeinen. Ostimme samalla myös paluulipun, mutta jätimme vielä päivämäärän avoimeksi. Yhdellä ja samalla lipulla saa matkustaa valitsemalleen rannalla. Saaren tieverkosto on hyvin rajallinen, joten rantojen välinen siirtyminen tapahtuu kävellen tai veneellä. Siksi on syytä tehdä tarvittavat tiedustelut, jotta osaa jäädä lautasta pois sillä rannalla, johon haluaa myös majoittautua. Itse jäimme pois Air Batang (ABC Beach) nimisellä rannalla, josta olimme buukanneet valmiiksi kaksi yötä Mokhtar's Place -nimisestä paikasta (45RM/yö). Ensimmäisenä iltana rantaa ihmetellessä huomasimme, että ranta oli erittäin hiljainen ja monet ravintolat olivat kiinni. Innostuimme kävelemään jopa 2.5km päässä sijaitsevaan seuraavaan kylään tarkastelemaan meininkejä. Samalla nostimme ilmeisesti saaren ainoasta pankkiautomaatista tukun pelimerkkejä tulevia päiviä varten. Paras turistisesonki näytti olevan ohi (niin sen itseasiassa pitikin olla) ja tämä kyllä sopi meille oikein hyvin.


Seuraavana aamuna edellispäivän arviolle simpukoiden kelpaamiseksi ihmisravinnoksi saatiinkin vahvistus. Länkkärin herkkä masu ei oikein kestänyt paikallisessa ruokakojussa muhineita mereneläviä... Onneksi kyseessä oli kuitenkin vain lyhytaikainen toimintahäiriö ruoansulatusjärjestelmässä, joka ei haitannut päivän aktiviteetteja. Päivä kului lähinnä snorklaillen ja biitsillä löhöillen. Koska nykyinen majapaikka ei ollut täysin tyydyttävä, kävimme varaamassa valmiiksi seuraavasta päivästä lähtien paremman ja halvemman mökin Mawar's Placesta hintaan 30RM/yö. Aiemman tiedustelun tuloksena suuntasimme viiden nurkilla Sunset Bar nimiseen rantabaariin, joka tarjoaa janoisille Happy Hour aikaan (17-19) kolme tölkkiä Tiger-olutta naurettavaan 10RM hintaan. Kaikki tölkit on pakko lunastaa kerralla, vaikka juojia olisikin vain yksi, mutta ylimääräiset tölkit saa laittaa omalla vastuulla pihalla sijaitsevaan ravintolan kylmäkaappiin, josta myydään vettä, limpparia ym. alkoholittomia tuotteita. Juomia voi halutessaan ostaa klo 19 asti myös ns. reserviin tulevaa iltaa varten, toki kannattaa varmistaa kylmäkaapissa oleva rajallinen tila ellei halua tiputtaa oluitaan 30 asteisina. Neljä iltaa kuluikin hyvin saman kaavan mukaan. Kärppänä 17 aikaan paikalle ja Tigereita nauttimaan ja juuri ennen häppärin loppumista vähintään yksi setti jääkaappiin "varastoon". Illat näyttivät aluksi aika hiljaisilta kun yllättävän harva oli tullut ajoissa paikalle hyödyntämään hienoa oluttarjousta. Joka ilta homma kuitenkin meni siihen, että löysimme itsemme rantatuoleista kyhätyistä juomaringeistä baarin sulkemisajan jälkeen. Porukkaa oli edustettuna mm. Hollannista, Saksasta, Itävallasta, Ruotsista, Malesiasta ja Norjasta. Lasisen sanakirjan avulla juttua riitti kaikkien kanssa tasapuolisesti. Parina iltana kävimme tottakai myös pakollisella yöuinnilla äidin varoituksista huolimatta.


Vielä parempien snorklausvesien toivossa olimme suunnitelleet, että joku aamu paukkaamme veneellä läheiselle Coral Islandille etsimään mm. Nemoa, kalapuikkoja ja muita meren elukoita. Veneet lähtivät aina kympiltä aamulla ja tämä ei oikein sopinut meidän tarkasti kalibroituun unirytmiin. Erään huuruisen illan viimeisinä tunteina eräs sakemanni rupesi puhumaan, että haluaisi seuraavana päivänä ennen hänen lauttansa lähtöä käydä vielä snorklausretkelle. Sovimme yhteistuumin tapaamisen heti aamuysiksi. Aamulla saimme jollain ihmeelle itsemme hereille ajoissa ja löysimme jopa venekuskin retkeä varten. Hintaa kertyi 85RM/lärvi ja lopulta veneen kokoonpano oli kolme saksalaista, kaksi suomalaista, yksi japanilainen ja tietysi paikallinen kuljettaja. Kovan aallokon takia kyyti oli märkää ja rajua, mutta perillä odotti ansaittu palkinto, normaalisti meiltä kielletty maailma. Uniikille snorklausspottillemme pamahti loppusession aikana täysi veneellinen ilmeisesti kiinalaista possea. Uimataidottomina heille oli puettu pelastusliivien tapaiset päälle ja heitetty vielä maskit naamalle. Muutamilla oli myös varmistuksena uimarengas vyötäröllä. Lopputuloksena toiminta oli aika hupaisan näköistä räpiköintiä, mutta ilmeisesti näkymät miellyttivät. Kävimme looppaamassa vielä pari muuta spottia ja hoidimme ravintotasapainon kohdilleen maissa. Ekskursio vedenalaiseen maailmaan vei lähes koko päivän ja ilta/yö kuluikin jo tutuksi tulleiden toimintojen parissa.


Tiomanin jälkeen palasimme myöhään sunnuntai-iltana takaisin Kuala Lumpuriin odottelemaan seuraavaa siirtymää. Ehdimme hengailla siellä kokonaisen maanantaipäivän ja varhain tiistaiaamuna ammuimme suoraan lentokentälle kohti uusia seikkailuja... Ohessa näin ollen myös muutama kuva lisää KL:stä.