Irkutsk

Irkutskiin saavuttiin ajallaan ja meitä oltiin asemalla vastassa yhden Elinan voimalla Admiral hostellin toimesta, joka fixasi taksin kalvosilmien miehittämältä juna-asemalta. Heti aluksi voitiin todeta kevään saapuneen siperiaan. Lunta ei ollut nimeksikään ja pakkasta vielä vähemmän. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja kaduilla virtasi jäästä ja lumesta sulanut vesi.

Matka majoitukseen hoitui reippaassa viidessä minuutissa ja ennen kuin ehdimme huomatakkaan, olimme omassa kahden hengen huoneessa. Hostellin muodosti asunto, jossa oli kolme huonetta ja keittiö, joista yhdessä huoneessa asui pysyvästi kaksi nuoruokaista, ilmeisesti sisko ja veli. Kaksi muuta huonetta olivat kuuden hengen dormi sekä kahden hengen huone. Keittiö oli paljon normaalia hostellikeittiötä siistimpi ja parempi. Liedellä oli valmiiksi meetvurstikeittoa ja maistamisen jälkeen olin vähällä lipastaa itselleni yhden annoksen.

Vaikka Irkutskissa on yli 800 000 asukasta on sen pääkaupunki yllättävän pieni ja epäkaupunkimainen suhteessa asukaslukuun. Ilmeisesti väestö on levittäytynyt varsin laajalle alueelle. Väriä ja eloa katukuvaan tuovat vanhat ja värikkäästi maalatut talot sekä liikenne, joka on ilmeisesti sekoitus venäläistä holtittomuutta ja aasialaista ruuhkaisuutta.

Ruokakauppoja ei ollut kovin paljon ja nekin mitä löydettiin olivat todella pieniä. Syy siihenkin selvisi heti toisena päivänä kun paukattiin siihen paikkaan, joka monesti on kaupungin sydän. Niin myös nyt. Kauppahalli. Täynnä ihmisiä ja miljoonittain mitä erilaisimpia myyntipöytiä ja luukkuja. Myyntipisteet olivat keskimäärin pitkälle erikoistuneita ja koottu yhteen aihepiireittäin. Ehkä pisimmälle vietyä erikoistumista edustivat ainoastaan kananmunille pyhitetyt pöydät. Toinen aika erikoinen koju oli keskittynyt vessapaperiin ja nenäliinoihin. Yleensä valikoima oli kuitenkin hieman laajempi eli hedelmäkojusta sai muutakin kuin yhtä hedelmää per koju. Makkaratiskeissä oli meetvursti vahvasti edustettuna ja poistelinkin tulevalle junasiirtymälle jykevän pätkän varsin väkevää slärvää.

Toisena iltana onnistuttiin lukitsemaan itsemme ulos huoneesta avainten jäädessä oven väärälle puolelle. Pienen Arpomisen jälkeen koputeltiin huoneen oveen, jossa sisarukset asuvat ja poika tuli avamaan. Luultiin, että kaveri yksinkertaisesti avaisi oven avaimella, mutta sitäpä ei hänellä ollutkaan. Poika soitti johonkin, ehkä hostellin hallintoon ja miesääni kertoi, että ovea ei saada tänään auki koska hän on kotisaarelaan ja avain on hänellä. Sovittiin, että vietetään yö vapaana olevassa dormissa ja aamulla saadaan ovi auki. Alistuttiin kohtaloomme kun ei lukkoakaan saatu tiirikoitua millään auki eikä avonaisesta ikkunastakaan ollut mahdollista kömpiä väkevien kaltereiden vuoksi. Puolentoista tunnin ja yhden oluen verran ehdittiin olla dormissa kun Alina paukkaa paikalle ja avaa huoneen oven! Todistettiin vanhaa venäjänkävijöiden sanontaa: "mikään ei toimi, mutta kaikki kyllä järjestyy".