Koko katastrofin idea keksittiin joskus kesäkuun tienoilla. Niihin kuumottaviin aikoihin turvonneissa aivoissa muhi ajatus parista viikosta Slovenian harjoitusmaastossa sekä uhkarohkea vuorikiipeily maan huipulle, pilviin ja jopa ylikin. Heinäkuussa internetin ihmeellisestä maailmasta lentoja varatessamme jokin meni pahasti pieleen ja sähköpostiin pamahtikin vahvistus maksetuista Bangkokin lennoista. Ei auttanut muu kuin alistua surkeaan kohtaloomme.
HEL-BKK-TAO
Kahdennenkymmenennenviidennen päivän kohdalla elonkorjuun kuuta koitti lähtö. Partio kokoontui sekä ojentui ryhmäpaririviin Seutulan kansainväliselle lentoaseman lähtöhalliin. Ajoneuvoon nousemista odotellessa tankattiin moraalia kohottavaa seosta: "Pari sanaa konkarilta, käsi pois kaljakorilta, ilman jäykkää viinaa et pärjää, pilsneri puvun vain värjää" -Eläkeläiset. Ja koska kone oli aikamääreistä 30min myöhässä, kehoitus ehdittiin uusia vielä kerran. Ylimääräistä härdelliä portilla aiheutti myös erään thaimaalaisseurueen yritys salakuljettaa Stiga-moottorisaha kotiinviemisiksi. Vahvasti bensiiniltä tuoksahtanutta sahaa ei voitu hyväksyä koneeseen otettavaksi.
Kymmenen tunnin lento häpeällisesti sikaosastossa kirkuvien lapsien kanssa (emme provosoineet) soljui ohi yllättävän nopeasti. Vaikka lähtö tapahtui myöhässä, pamahti kone Suvarnabumin kiitotien pintaan ajallaan. Suoraa linjuriyhteyttä juna-asemalle olisi jouduttu odottamaan vaarantavan kauan, joten taksi jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Alkumatka sujui kyydin hinnasta neuvotellen vaikka se oli paikallisen taksitirehtöörin kanssa jo sovittu. Kyseessä oli varmaankin aivan normaali länkkärien ukotusyritys.
Junapäälliköt pistivät lentopäälliköitä paremmaksi, jonka seurauksena saavuimme Chumpponin seisakkeelle tunnin myöhässä. Kuten on tapana ollut, tiedustelutietojen perusteella tehdyt suunnitelmat kusivat. Kuun epämääräisten heilahteluiden ja pyörähtelyiden takia klo 23:00 lähtevä yölaiva olikin jo karannut satamasta ainakin tunnin etuajassa. Siirtyminen Koh Taolle tapahtui raikkaan öisessä meri-ilmassa rahtilaivan kannella torkkuen. Mae Haadin sataman laiturille hyppäsimme ennen kukonlaulua. Aikaa oli sopivat kolme tuntia tutustua saaren pimeisiin katuihin. Lopulta päädyimme rannalle selvittelemään päätämme 28:n tunnin yhtäjaksoisen siirtymän jäljiltä.
Koh Tao
Kasin aikaan aamulla otettiin alle skubut ja lähdettiin tiedustelemaan uuttaa toiminta-aluetta. Laajojen etsintöjen jälkeen päädyttiin varsin UG:hen bungalow-laaksoon ja ensitöiksemme paiskauduimme mereen huutomaan matkustuksen liat pois. Off season oikeutti meidät yöpymään 250b hintaan per yö eli nopeasti laskettuna 125b per lärvi.
