Lähtö tapahtui aamuvarhain ja minidösä kävi hakemassa meidät kätevästi suoraan majoituksen edestä. Kyydissä oli jo muutama länkkäri ja käytiin hakemassa vielä muutama itänaapuri kyytiin. Seuraava matkustusväline oli pieni laiva tai suuri vene.. ihan miten sen haluaa nähdä. Siellä havaittiin itänaapureiden puolelta jotain kummallista ilveilyä henkilökuntaa kohtaan. Matka taisi kestää muutaman tunnin ja päästiin rantautumaan lähelle Kambodžan rajaa, jossa oli tiedossa aasiassa matkaajalle varsin normaalia toimintaa eli odottelua. Talsitiin matkatoimistolta muiden tavoin läheiseen kahvilaan, jossa ei englantia osattu sanaakaan eikä dollaritkaan kelvanneet, joten juotiin kolmeen pekkaan yksi 7-up johon dongit juuri ja juuri riittivät. Kun lähtöaika rajan suuntaan oli koittanut ja oltiin palattu matkatoimistolle niin saatiin todistaa hyvin erikoista tapahtumaa. Penkkejä ei ollut kuin pienelle osalle matkaajista (itse istuimme kiveyksellä), joten rakkaat itänaapurimme ratkaisivat ongelman roudaamalla jonkin viereisen toimiston sisältä pienen puisen jakkaran (janus epäili sitä rukousjakkaraksi) mitään kysymättä ja rupesivat säätämään pihalla muita kalusteita mieleiseensä asentoon. Toimistossa ollut henkilö katseli toimintaa meidän tavoin ihmetelle, mutta ei puuttunut siihen kuitenkaan. Kun ilmoitettu lähtöaika koitti ja autoa ei heti näkynyt rupesivat em. henkilö huutelemaan "very bad service" matkatoimiston väelle väkevällä aksentilla.
Aikanaan auto tuli ja päästiin rajalle, jossa venäläisten antama turha palaute ja muu urpoilu rupesi kostautumaan. Autossamme ollut fixerkuski olisi mielellään hoidellut rajamuodollisuudet puolestamme pientä maksua vastaan. Tähän emme kuitenkaan muiden tavoin lähteneet. Hän olisi pyytänyt rajan hoitamisesta viisumeineen 25USD kun taas pelkkä viisumin hinta on 20USD. Venäläiset olivat selkeästi joutuneet vastatuuleen fixerin kanssa koska jo Vietnamista poistumisluukulla hän jäädytti asioiden etenemisen sopimalla asiasta rajaviranomaisen kanssa. Kyllä hekin aikanaan pääsivät eteenmään, mutta hyvin fixeri sai jäädytettyä heidän rajamuodollisuutensa. Ei hän meille ollut vihoissa vaikka emme olleetkaan ostaneet lisäpalvelua. Emme täysin sulavasti rajalla edenneet koska Kambodžan viisumia hankkiessamme saimme pulskalta rajamieheltä kuulla, että viisumi maksaakin 25USD. Oli kuulema hinta juuri noussut. Alkoi henkien taisto ja näytelmä, jossa molemmat osapuolet tiesivät että hinta ei ole noussut ja molemmat halusivat saada oman tahtonsa läpi. Vääntämisen jälkeen päädyttiin hintaan 22USD, jonka jotkut maksoivat dongeilla koska olivat väittäneet, että heillä ei ole enempää kuin 20USD. Ojensin meidän kolmen rahat yhdellä kertaa ja sain armollisesti yhden dollarin alennusta :D Ehkä hänellä oli siihen varaa koska puhelimena oli Nokian Lumia... Ihan hyvää lisätienestiä saa jos jokainen rajanylittäjä maksaa 2-5 dollaria ylimäräistä sedän taskuun. Lopuksi viimeisellä kopilla oli vielä joku terveysjuttu, missä täytettiin laput ja kaveri mittasi jokaiselta lämmön. Joku vaati laiskasti dollaria per henki, mutta siihen emme lähteneet.
Kambodžan puolella jengiä tippui pois Kampotiin sekä Kepiin ja lopuksi oltiin enää kolmistaan autossa kuskin ja apukuskin kanssa. Ei oltu koko päivänä aterioitu mitään ja perillä oltaisiin myöhemmin kuin mitä oli Phu Quocilla ilmoitettu, joten tiedusteltiin mahdollisuutta pysähtyä aterioimaan. Apukuski bongasinkin jostain pienestä asutuksesta ruokailupaikan, jonne mentiin arpomaan mahaan täytettä. Valitiin jotain currya, sikaa maiustekutkuilla, kasvismättöä jne. Pojat suhtautuivat hieman epäillen ruokien vaikutuksiin ruoansulatusjärjestelmiimme koska kattilat olivat seisoneet jo jonkin aikaa ulkona pöydällä. Neljä henkeä söi varsin pätevät mätöt hintaan 5 dollaria, joten hintalaatusuhde oli ihan hyvin kohdillaan. Matkalla Sihanoukvilleen erään kylän keskellä ihmettelimme että onko koulu loppu kun nuorisoa parveili tien molemmin puolin satapäin. Apukuski kertoi, että siinä on viereisen kenkätehtaan työntekijät menossa töihin. Nuoren näköistä jengiä... Apukuski esitteli itsensä Sok Buniksi ja antoi käyntsärinsä. Häneltä kannattaisi kuulema tulla diilaamaan jatkoliput thaimaan puolelle ja hän vois kierrättää meitä autolla ympäri Sihanoukvilleä. Sok ajoi meidät Sunday hotellin / guesthousen eteen ja päädyttiin jäämään sinne. Ensimmäinen yö oltiin neljän hengen huoneessa hintaan 23USD ja loput yöt pienemmässä hintaan 17USD. Molemmissa oli AC.
Kun matkan rasitukset oli nukuttu pois ja päästiin tutkimaan uuttta elinpiiriämme todettiin lähimmän rannan olevan Serendipity bech, jonka länsipää oli varsin rauhallinen ja idyllinen ja itäpää taas pahemman laatuinen ruuhkamesta. Buukattiin aika nopeasti snorklausreissu (http://www.ecoseadive.com) läheiselle Koh Rung saarelle, jossa firmalla oli pienen pieni resort-tukikohta. Siellä oli mahdollista viettää myös öitä halutessaan. Saarelle tulijoista oltiin ainoat ketkä snorklasivat, muut vetivät reteästi laitteilla suoraan pohjaan. Vaikka jompikumpi kundeista rasvasi huolelle selän ja vedin lounaan jälkeisen snorkauksen paita päällä niin pientä melanooman tynkää pääsi silti syntymään. Käytiin Ternon kanssa tekemässä pieni kävelylenkki läheiseen, ilmeisesti kalastajakylään, joka oli todella pieni mesta. Sieltäkin löytyi silti pakollinen puoluetoimisto.
Muutaman yön jälkeen alkoi rannan kaipuu puskea päälle ja päätettiin vaihtaa rannan länsipäähän Cloud 9 nimiseen mestaan, josta irtosi kunnon viidakkomaja hintaan 30USD / yö. Siellä kohdattiin jos jonkinmoisia elämänmuotoja, joita Janus friikkaili huolella. Parempaa viihdettä ei rahalla saa! Ensimmäinen kohtaaminen taisi olla nyrkin kokoinen hämähäkki vessan oven takana, joka julmasti vangittiin Angkor-olutmukiin ja viskattiin parvekkeelta yli laidan. Toinen maininnan arvoinen kaveri oli Georgeksi ristitty tokeegekko, joka piti päivisin majaa Ternon sängyn viereisen paalun takana. Öisin Geroge hengali kuistin yläosassa ja veti ilmeisesti hyönteis-snackia naamaan ja ilmoitteli olostaan aina välillä kiljahtelemlla tokeegekkomaiseen tapaan, kyl te tiiäätte miten. Wikipedia osasi kertoa, että tokeegekko on todella agressiivinen laji! Myös (ei human) centipedejä tuli bongattua kotioven edessä.
Eräänä iltana oltiin bissellä rannan toisessa päässä missä alkoi paikat olemaan kiinni jo kybän aikaan. Sonyksi (oli hänellä joku oikeakin nimi, mutta sitä on kovin vaikea enää muistaa suomesta käsin) itsensä esitellyt henkilökunnan jäsen tuli vetämään meidän kanssa rantaan bisseä. Eipä aikaakaan kun Januksen puhelin oli baarin PA-vehkeissä kiinni ja rantsussa raikasi... ööö olikohan aikakonetta ja hausmyllyä tms. Sovittiin Sonyn kanssa, että voisimme lähteä seuraavana päivänä lähteä laulamaan karaokea. Kun paikalle ilmestyi yllättäen vakiopaikkamme tarjoilija ja kokki päätettiin hoitaa asia samantein pois päiväjärjestyksestä. Surautettiin tuk tukilla hieman syrjemmälle night marketin taakse mistä löytyi karaokepalveluja tarjoava paikka. Aasialaiseen tapaanhan karaoketa lauletaan "karaokeboxissa", jotta vain oma porukka joutuu kärsimään esityksestä eikä tapahdu ns. naaman menetystä, joka on aasiassa pahemman puoleinen juttu.
Viidakkomajasta puuttui AC täysin, joten vaihdettiin muutaman yön jälkeen läheiseen Above US bungalow-mestaan, josta otettiin paikallisee hintatasoon jo kalliimman puoleinen mökki hintaan 50USD/yö. Maisema oli mitä hienoin, mutta eräästä baarista kantautuva basso häiritsi jonkin verran unta. Välikatossa liikkunut eläin aiheutti myös Januksessa tuttua levottomuutta.
Vietettiin Sihanoukvillessä kai joku 1,5 vko, joka jo paikalla ollessamme todettiin liian pitkäksi ajaksi, mutta siirtymien välttämiseksi ei lähdetty enää kikkailemaan muutamaksi yöksi thaimaan saarille. kun aika loppui bookattiin bussikuljetus Bangkokiin ja noustiin illan suussa makuudösään, joka oli meille kaikille uusi tuttavuus. Kevyt naftan käry, moottorin jylinä ja raju tilannenopeus piti meikäläisen tehokkaasti hereillä. Tuoreessa muistissa oli samalla suunalla sattunut onnettomuus, jossa suomalaisiakin oli ollut osallisena. Puolenyön aikaan saavutettiin Phnom Penh, jossa vaihdettiin VIP-bussiin. Siellä oli pehmeät ja leveät penkit, joita oli asetettu 1+2 jaolla perinteisen 2+2 jaon sijaan. Siinä sain jo vedettyä tajunkin pois. Raja saavutettiin aamun sarastaessa 6-7 aikaan ja Thaimaan puolella pitkällisen odottelun jälkeen pakkauduttiin minidösään. Tilannenopeus oli taas kohdillaan ja Janus oli etupenkiltä bongannut 150 km/h nopeuksia. Sotilailla oli jossain kohti checkari pystyssä ja ovet avattiin auton vasemmalta puolelta. Paikallinen liikenne on väärän puoleinen eli kuski on oikealla laidalla. Takapaksin sivuoven avannut kaveri vilkaisi sisään, jonka jälkeen asento napsahti ja käsi heilahti lippaan. Etuoven avannut jantteri meni niin pitklle, että kätteli Ternoa, joka oli etupenkillä vasemmassa laidassa. Tämän jälkeen asento ja käsi lippaan. Sitten matka saattoi taas jatkua reipasta vauhtia. Itse lusin koko matkan takapenkillä kuunnellen kun saksalainen hehkutti huonoa englantia puhuvalle italialaiselle älyvapaita ajatuksiaan. Mm. hänellä oli hieno businessidea: suora minidösäyhteys Sihanoukvillestä Bangkokiin. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että minidösä on jaloin tapa siirtyä paikasta toiseen. Kaikki täysjärkisethän tietävät että minidösä on paskin mahdollinen tapa taittaa matkaa, jota itse parhaillaan todistin istumalla jopa omalla spartalaisella asteikollani erittäin epämukavasti. Saksalainen, joka tosin näytti olevan alkujaan jostain etelämpää, myös valitti kuinka espresson saamisessa menee usein monta minuuttia. Hänen mielestään optimiaika on minuutti. Jos kahvi tulee nopeammin on se huolimattomasti tehty ja pidempi aika taas on vain liikaa odotusta. Myös ranskalaisia tulisi saada heti handuun, jos haluaa vaikka kävellä biitsillä syöden ranuja. Silloin ei ole aikaa odottaa 10-15min, joka oli kuulema hävyttömän kauan. Toivotaan, että hänen saama ala-arvoinen palvelu pitää hänet jatkossa tiukasti kotimaassaan. Vieläkin rupeaa oikein vituttamaan kun muistelen kyseistä urpoa ja hänen aivoituksiaan. Pelkkää valitusta paikallisista parin tuntia... Saavutettiin lopulta Bangkok joskus 14:00 aikoihin, josta majoitus oli bookattu jo etukäteen.
Ensitöiksemme otettiin kusoa koodinimi "murderiin", joka oli viettämässä talvilomaa Bangkokissa. Hän oli niinikään ollut vuosituhannen alussa samassa työpaikassa meidän kaikkien kolmen kanssa. Bangkokissa ei oltu kuin yksi yö ja mitään kovin kummaa ei enää ehditty kikkailemaan. Koko reissun ajan käynnissä ollut Kaakkois-aasian Yatzy-liiga pelattiin loppuun ja vein kunniakkaasti voiton Suomen Kansainvälisen Yatzy-liiton (SKYL) virallisena edustajana! Matka oli mukava lopettaa hymyssä suin. Janus jatkaa vielä seikkailujaan ainakin kuukauden verran. Stay tuned: gurmundi.blogspot.com.
