Kioto

Kiotoon saavuimme juuri sopivasti 24.12 nauttimaan jouluherkuista, joita oli raahattu mukana suomesta saakka. Ennen tuontitavaran nauttimista vedettiin naamariin paikalliset joulukalat sushin muodossa. Illan tummuttua linnoittauduimme ryokanin eli japanilaistyylisen majatalon yhteiskeittiö-oleskelutilaan joulun viettoon. Tänä jouluna tarjolla oli juovuttavaa Blossa-glögiä, turvottavaa sokerimassaa Geisha-suklaalevyn ja oreo-keksien muodossa sekä joulu-sakea. Olin tuonut mukanani tonttuiluun oikeuttavan lakin ja pocket soccerin sekä kps:n avula Jaugelle tuomittiin iloisen tontun rooli. Iloinen tonttu on jatkuvasti iloinen tapahtui mitä tahansa. Syöminkien ja joulu-yatzin (kahden pisteen arvoinen) jälkeen vetäydyttiin paperioviseen ja tatamilla varustettuun huoneeseemme. Yatzi-jalka alkoi hieman nykimään, joten rupesin selvittämään Kioton live-akteja tarjoavia klubeja.
Ei aikaakaan kun istuttiin pelokkaana taksin takapenkillä matkalla kohti Kontulan Metroklubin paikallista underground-versiota eli Kioton Metro-klubia. Taksiin noustuamme kuljettaja kaivoi ensitöikseen suurennuslasin esiin nähdäkseen ajo-ohjeen, jota hänelle tyrkytimme. Määränpään selvittyä huomasimme kuskin istuvan penkillä vinosti nojaten kohti keskikonsolia ja se olikin erittäin antoisa asento saeurata hänen jatkuvia lihasnykimisiä. Pienestä epävarmuudesta huolimatta päästiin muitta mutkitta kohteeseen. Sukellettiin maanalaiseen tilaan, jossa musiikki jo pauhasi. 2000 jenin eli noin parin kympin sisäänpääsymaksuun sisältyi yksi juomalippu, jotka ensitöiksemme vaihdoimme laadukkaisiin päidhehyödykkeisiin. Ensimmäisen jazz-reggae pumpun jälkeen, dj:n vetämän dancehall-reaggaeton session jälkeen, lavalle saapui viehättävä jouluneito. Setti alkoi yleisön lamauttavalla one drop rytmin siivittämällä melodican soitannalla ja jatkui loppuajan erilaisilla lauluesityksillä. Ele ja liike olivat taidokasta sekä lauluääni mukavasti riisiviskin polttama. Neidon jälkeen lavalle saapui toinen toisensa jälkeen Reagge Toy Box Recordsin artisteja näyttämään paikallisia räbäytystaitoja. Livepauhanta jatkui jonnekin kahden tienoille, joka oli varsin mukava yllätys kun kotitonteilla on tottunut hieman aikaisempaan lopetukseen. Bileille ei oltu muuten määritetty muuta kuin aloitusaika...

Aiheeseen sopivaa taustamusaa....
Kuusitoistavuotias Yasihiro polkee aurinkoisena päivänä kirjelähetystä joen varrella sijaitsevaan monitoimihalliin, joka useimmiten toimitti kauppakamarin virkaa. Halli sijaitsee kirkasvetisen joen varrella, josta paikalliset miehet nostavat kalaa perheen päivällispöytään. Puhdas ja terveellinen kala lienee eräs kulmakivi japanilaisten pitkään ja terveelliseen elämänpolkuun. Matkalla Yashihiro pysähtyy ihailemaan taidokkaasti valmistettuja paperileijoja ennen saapumista hallille, jossa keski-ikäinen herra Kosei jo odottaa asiakirjoja saapuvaksi. Paperit vaihtavat omistajaa kohteliaisuuksien ja muodollisuuksien siivittämänä, mutta ripeästi. Yashihirolla on mukavan löysä aikataulu, joten hän jää joen penkalle nauttimaan äidin rakkaudella valmistamia eväitä. Yashihiro ja herra Kosei eivät aavista, että kauniisti leijailevien leijojen yläpuolella, noin kymmenen kilometrin korkeudessa surisee kuoleman janoinen Enola Gayksi pilotin äidin mukaan ristitty B-29 Super Fortress-pommikone. Lastina sillä on 13 kilotonnin vahvuinen uraani-235-isotooppilla vahvasti väkevöity Little Boy-atomipommi, jota ei ole koskaan aiemmin testattu. Herra Kosei suuntaa kohti vankan kivitalon kellariin ja matkaan kuluu aikaa 43 sekuntia. Saman verran kestää Little Boyn vapaapudotus suoraan kohti herra Kosein työpaikkaa. Pommin nykypäivän ydinaseisiin nähden vaatimaton tuhovoima vapautetaan noin puolen kilometrin korkeudessa. Yashiron eväshetki katkeaa varsin karkealla tavalla kun kaikki muu paitsi luut höyrystyvät ja maahan hänestä jää nykytaiteeksi kelpaava varjokuva. Herra Koseilla on käy uskomaton tuuri ja hän jää ihmeenkaupalla henkiin koska paineaalto tulee suoraan ylhäältä eikä tuhoa rakennusta aivan täysin. Hänet kaivetaan raunioista ja syövästä sekä muista terveysongelmista huolimatta hän elää kunnioitettavaan 84 vuoden ikään saakka.

Tämän kertainen tapaninpäivä kului hieman normaalista poiketen atomien ja isotooppien synkässä maailmassa ihmetellen Hiroshiman kohtaloa. Käytiin Atomic Bomb domella eli em. puolifiktiivisen tarinan tapahtumapaikalla, joka on harvoja rakennuksia, joista jäi mitään jäljelle Little Boyn kiukuttelusta. Jenkeillä ja Japanilla on nykyään varsin lämpimät välit sekä molemmilla runsaasti ydinvoimaa käytössään. Niinpä Hiroshiman museo tarjoaa laimennettua totuutta tapahtumista sekä laskeuman aiheuttamista kärsimyksistä. Niinpä päätimme boikotoida museota ja jättää sen väliin. Vierailtiin läheisellä Hiroshima castlella, joka oli ymmärrettävistä syistä uudistuotantoa ja varsin näyttävä rakennelma temppeleineen kaikkineen. Tehtiin vielä Little Boyta rauhanomaisempi täsmäisku kaupungin toisella laidalla sijaitsevaan Manga-kirjastoon :)

Suomesta saakka olin himoinnut rasvaista Okonomiyakia eli kaalista, munasta, jauhoista ja muutamista muista täytteistä paistettua pannukakun ja röstiperunan sukulaissielua. Ruoka valmistetaan asiakkaan edessä laajalla paistopöydällä ja tarjoillaan tiskiin upotetulta lämpöalustalta. Intouduttiin ruoan laitosta niin, että bookattiin itsemme paikallisen muorin keittokurssille. Paikalla oli myös Chicagolainen jenkkipariskunta, josta kauniimpi osapuoli oli vieraillut suomessa... vappuna. Valmistettiin usean ruokalajin illallinen, jossa huomioitiin Kioton ja talven tuomat erikoispiirteet eli paikalliset mausteet sekä juureksien runsas hyödyntäminen.


Ensimmäiseksi vuorossa oli pinaattisalaatti höystettynä seesamsiemenkastikkeella. Seesamin siemenet paahdettiin kaasulieden liekillä, joka sai ne paukahtelemaan ja tuoksu muistutti hieman pop cornia.
Seuraavaksi vuorossa oli buri eli yellow tail kala, joka marinoitiin kolme varttia tyypillisessä soijasta, mirinistä, sakesta ja sokerista tehdyllä marinadilla. Viiden minuutin grillauksen jälkeen kala on valmis nautittavaksi. Päälle ripaus paikallista Yuzu-sitrushedelmän makoisaa kuorta kruunaa annoksen.

Tasaisesti marmoroituneiseiin ja ohuen ohuisiin naudan suikaleisiin käärityt burdock-juuri ja punainen kintoki-porkkana otti kolmannen ruokalajin roolin innokkaasti näppeihin. Juurekset keitetään ennen käärintää kevyesti. Rullat pyöräytetään pannussa kauniin ruskeaksi ja päälle lorautetaan samaa marinadia kuin mitä buri sai niskaansa. Todella herkullinen ja yllättävän kevyt ruoka.

Juuri edellisestä annoksesta toivuttuamme eteen ilmestyy numero 4 eli renkon mushi, joka käsittää lotus-juurta hienoksi raastettuna, ravun pyrstöjä sekä shiitake-sieniä. Rapujen ja sienien valmistelun aikana toinen tiimi valmisti kuumaan mausteliemen, jonka pohjana käytetään hyvin yleistä dashi-lientä. Jopa hyvin yksinkertainen kotikokki osaa valmistaa dashi-liemen: viskaa kourallinen kalalastuja siivilään ja lorottele kuuma vesi päälle. Jos huomasit laittaa astian alle on Dashi-liemi siellä nalkissa. Liemi väkevöidään taas samalla mikstuuralla kuin mitä buri ja nauta sai selkäänsä. Seuraavaksi lotus-muusi, ravut ja sienet kipataan neljään pieneen kippoon, jotka joutuvat hädissään suureen kattilaan höyrystymään vartiksi. Sumuisesta kelistä selvittyään päälle kipataan meripihkan sävyinen liemi ja annos on valmis.

Mahat alkoi olla jo aika täydet, mutta tuleen ei saa jäädä makaamaan! Syöjille täytyy antaa armoa koska vitosannos oli superyllätyssektorin ominaisuudessa nurkan takaa ilmestynyt extralisäbonus. Sen perusaineet ovat riisi, shimeji-sienet sekä usagetofu. Riisi keitellään perusliemessä pienellä dashi-lorauksella saatettuna. Sienet keitetään dashi-liemessä ja viritellään sakella + soijalla kisakuntoon.

Jälkkärksi valmistuu oudohkot shiratama mochi-pallerot makealla paputahnalla sekä tuoreilla hedelmillä tuunattuna. Palleroiden valmistuksen päälle en ihan kauheasti tajunnut, mutta oleellinen asia oli shiratama-ko suuruste, jonka avulla palloista saatiin todella venyviä ja sitkeitä, ehkä jopa nattomaisia. Ne kiehautettiin ja viilennettiin jäävedessä. Mausteeksi valitiin vihreän teen ohi jouluinen kaneli. Päälle höräistiin vielä luumuissa uitettua ja makeutettua jälkkärisakea, josta tuli mieleen hieman espanjalainen pacharan.