Haad Khom

Thong Salan satamassa innokkaimmat riivaajat aloittavat "Haadrin Haadrin, Taxi Taxi, Bungalow Bungalow, Where you go?" -huutelun jo monta metriä ennen laituriin saapumista. Jos haluaa itse valita mitä tekee ja mihin menee, suosittelen kyllä ohittamaan tylysti nämä satamassa parveilevat "avuliaat" ihmiset. Pieni epävarmuus tai katsekontakti saattaa aiheuttaa sen, että huomaat vielä tunnin päästä saman bungalowin tarjoajan roikkuvan hihassa kiinni. Riittävällä määrätietoisuudella ja ripein askelin onnistuimme pääsemään pois satamasta. Suunnistimme suoraan kadulle, josta saisi vuokrattua menopelit alle ja poistelimme molemmille tuulennopeat skootterit (110cc?) hintaan 150thb/kpl/vrk.

Ajelimme tuttua reittiä suoraan Haad Khomille ja ihmettelimme matkalla miten saari voi muuttua yhdessä vuodessa näin paljon. Uusia teitä ja taloja oli rakennettu paljon ja lisää näytti nousevan koko ajan. Myös meidän suosikki paikka Coral Bay Bungalows oli vaihtanut nimensä Coral Bay Resortiksi ja samalla melkein koko henkilökunta oli mennyt uusiksi. Ei kuitenkaan tästä suotta peljästytty vaan otimme hieman tasokkaamman bungalowin kahdella sängyllä ja tuulettimella varustettuna hintaan 500thb/vrk. Vuosi sitten vielä hyvin rauhallinen Haad Khom näytti hieman vilkastuneen, mutta onneksi aurinkotuolit vielä loistivat poissaolollaan.




Pari ensimmäistä päivää livahti ohi melko nopeasti mm. snorklaillen sekä hyvää ruokaa ja juomaa nauttien. Kolmantena päivänä eli sunnuntaina päätimme lähteä pienelle viidakkoseikkailulle kohti Bottle Beach nimistä rantaa. Kyseiselle rannalla suositellaan venetaxia tai maastoautokyytiä, koska sinne johtava tie on erittäin huonossa kunnossa. Viime vuonna tämä tuli todettua skoottereiden kanssa ihan itse, onneksi päästiin silloin kuitenkin ehjänä perille ja pois. Tällä kertaa tarkoitus oli kävellä sinne suoraan Haad Khomilta, josta ei mene tietä sinne, vaan ainoastaan viidakon läpi pieni polku. Polun varteen on jätetty tyhjiä vesipulloja merkitsemään reittiä, mutta silti pitkin jyrkkää kukkulan reunaa kulkevaa polkua on paikoitellen vaikea seurata. Puolessa välissä ohitimme britti pariskunnan, jotka olivat myös samaiselle rannalle matkalla. Heidän jalkinevalintansa ei ollut osunut ihan nappiin, sillä släbäreillä kulku pitkin jyrkkiä polkuja näytti erittäin hankalalta ja sitä se kuulemma myös oli... Itse pääsimme perille reilussa kahdessa tunnissa taukoineen ja matkaa kertyi noin neljä kilometriä. Samaiset britit saapuivat rannalle vasta kaksi tuntia meidän jälkeen. He olivat kadottaneet loppumatkasta polun ja päätyneet hyppimään pitkin kivikkoisia rantakallioita. Toinen heistä kuvaili reissua sanalla "Nightmare". Uiskentelun, auringonoton ja ruokailun jälkeen valoisaa oli jäljellä enää pari tuntia, joten aavistelimme, että britit tuskin kävelevät takaisin. Arvaus osui oikeaan ja koska mahdollinen pimeässä viidakossa kävely ei meitäkään houkutellut, päätimme jakaa taxiveneen heidän kanssaan. Koska kyseessä ei ollut täällä päin kovin yleinen pitkähäntävene vaan sisämoottorilla varustettu laitos, ei Haad Khomin kivikkoiselle ranalle ollut sillä mitään asiaa. Kuski heitti meidät Chaloklumiin, josta poistelimme isot Changit matkaevääksi ja marssimme takaisin kämpille.