Kolmas päivä ja locot käynnistettiin kuivilla kroisanteilla sekä pakollisella ajoaineella eli kahvinpapu-uutteella con leche. GPS ohjelmoitiin viemään kalpeanaamat suorinta tietä Talavera de la Reina nimisieen kaupunkiin, josta ei ollut saatu mitään raportteja tiedusteluosastolta. GPS-laitteisto valitsi optimaalisen reitin, jota lähdettiin seuraamaan kuin sokea lepakko tuoretta verta. Ei aikaakaan kun löysimme ajoneuvon sille aivan liian rajusta maastosta, joka sai locot haaveilemaan maastoajoneuvosta taas kerran. Käytiin mm. kilpasilla tukkirekan kanssa jyrkillä rinteillä, joilta jouduimme pakenemaan häntä koipien välissä takaisin päälystetyille valtaväylille. Luottamus GPS:ään oli menetetty, mutta se sai vielä hieman armoa koska huomattiin että se oli ollut kaiken aikaa recreational-moodissa eli kaikki reitit olivat sille yhtä hyviä.
Mambaba! Saavutettiin tavoite eli Reina iltapäivän kuumuudessa ilmiselvästi siestan aikaan. Kaupungilla looppia ajelun tuloksena ei nähty yhtäkään majoitusliikettä, mutta trävellerin pelastukseksi informacion de tourista oli merkitty monin kyltein ja merkein. Siesta oli sulkenut myös tämänkin byroon, jonka aukeamista jäätiin odottamaan paikalliseen tapoihin sopivalla tavalla cervezeriaan. Kauhuksemme saimme huomata, että turisti-info ei tule aukeamaan lainkaan, mutta se ei estänyt meitä saamasta haluttuja tiedustelutietoja! Suuntasimme majoitukseen joka oli tasovaatimuksiimme nähden välttävä kolmen tähden hotelli (Perales 56€ / yö).
Tuoreesta tiedusteluraportista riehaantuuneena otimme kantoon pullon paikallista rypäletislettä ja suuntasimme kohti matalia, mutta voimakkaita taajuuksia. Iloksemme saimme huomata että taajuudet olivat peräisin katajanokan kokoiselta riehakkaalta feria-alueelta, jonne koko kaupungin väki oli kerääntynyt fanittamaan sitä ihan kaikkea. Tarjolla oli mm. täysikokoinen huvipuisto, ruunsaasti mitä erilaisimpia anniskelumahdollisuuksia sekä gourmet-tason festarimättöä. Esiintymislavoja löydettiin ainakin kahta sorttia, mutta melusta päätellen lisääkin todennäköisesti oli. Ensitöiksemme otimme osaa Yatzyn espanjan mestaruuskilpailuihin, joista Tume selvitti itsensä voittoon punaviinin ja vasemman käden avustuksella.
Illan ja locojen tummuessa löysimme itsemme looppaamasta erään tasokkaan anniskeluteltan antimia. Joissain vaiheessa iltaa huomasimme että juomista ei enää huolittu maksua ja meno äityi muutenkin varsin hapokkaaksi ja boheemiksi. Alueen kymmenet vieriviereen sijoitetut teltat kilpailivat kenen PA-vehkeistä irtoaa eniten painetta. Yöstä seuranneen tinnituksen perusteella olimme löytäneet voittajateltan!
Aamulla tarkastimme kamerasta illan ja yön tapahtumia. Hetken jo luulimme kankkusen ottaneen locot armottomaan otteeseensa, mutta äkkiä tajusimme, että edellinen kiinteä ravinto oli nautittu noin vuorokausi sitten. Kuosittauduttiin majoitusliikkeen cafeteriassa hiilari- ja piristepainotteisella desayunolla. Reilun tunnin autolusimisen jälkeen löysimme itsemme perinteikkäästä ja runsaista kivikasoistaan tunnetusta Toledosta. Ajoneuvosta luopumisen sekä majoituksen bookkaamisen jälkeen ruvettiin mäsäyttämään paikallista lounasta eli menu del diaa. Alle kahdella kympillä kaksi trävelleriä sikaili alku-, pää- ja jälkiruoan sekä kahvin. Ruokajuomaksi pudotettiin samaan hintaan litran vino tinto karahvi la caseralla. Täällä siestan ansiosta työpäivänäkin voi ottaa pienet päiväkännit, josta voi vielä skarpata takaisin töihin. Ruokailun taannuttamina otimme siestan paikallisiin tapoihin sopivalla tavalla, jonka jälkeen siirryttiin ihmettelemään pakollisia kivikasoja muureista aina katedraaleihin saakka. Partion varustevastaavaa rankaistiin välittömästi kuoritakin majoitteeseen jättämisestä kun paluumatkalla, ah, aina niin raikas ukkossuihku huuhtoi viimeisetkin darran rippeet tiehensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti