Loco chicos on the road again!

Rakkaat uskolliset lukijamme, olette varmaan jo pidemmän aikaa odottaneet uusia seikkailujamme jostain yllättävästä maailman kolkasta. Pitkä odotuksenne on vihdoinkin palkittu ja olemme nyt jo tien päällä ilman minkäänlaisia ennakkovaroitteluja ja ilmoitteluja! Pari viikkoa sitten mäsäytettiin Maasälväntiellä niin väkevät saunaoluet, että eksyimme hyvin perinteikkään Saksalaisen lentoyhtiön sivuille looppaamaan lentoja. Ja ei kulunutkaan kuin pieni hetki kun oltiin mallaspäissämme nakutettu Tumen luottokortin numero päätteelle ja liput olivat näpeissä! Alkoi piinallinen parin viikon odotus, jonka aikana tehtiin varsin hillitysti tiedustelua kohdealueesta.

Koleana lauantaiaamuna 14.5. löysimme itsemme taas harhailemasta pitkin Seutulan lentokentän kaupallisia käytäviä. Lentolippuihimme oli painettu kryptinen hulluuteen viittaava koodi "MAD", jota yritimme turvonneinen silmin ja mielin ratkaista. Siirryimme fasistisen turvatarkastusnöyryyttämisen kautta porttialueelle missä näytti olevan myynnissä se ihan kaikki mitä kohdealueiltakin olisi saatavilla. Rahat pois jo alkumetreillä. Tume sortui kapitalistisiin houkutuksiin välittömästi ja tyrkytti kauppiaalle muovirahaa lähes väkisin! Vastineeksi loco sai ekonomien orjuuttamien kiinalaisten hikipajoissa kokoonpaneman laturin henkilökohtaiseen lähetin-vastaanottimeen.

Pikaisen Frankfurtiin tehdyn välilaskun ja koneen vaihdon jälkeen havahduimme hereille kun Lufthansan Airbus A319-100 pamahti MAD koodin takaa paljastuneelle Madridin kansainväliselle lentoasemalle. Piinaavan ja byrokraattisen paperisodan jälkeen saimme käyttöömme uudenkarhean VW Polon 1.4 litran voimanpesällä varustettuna. Google Mapsista tulostettujen erittäin epämääräisten ajo-ohjeiden avulla otimme kentältä suunnaksi A6 moottoritien. Matkalla väkevät ukkossuihkut yrittivät suistaa ajoneuvoamme ulos tieltä siinä kuitenkaan onnistumatta.

Ohjeiden loputtua huomaisimme saapuneemme Guijuelo nimiseen pikkukaupunkiin, joka joistain asukkaistaan päätellen tunnetaan myös nimellä guido landia. Olimme jo vaipua epätoivoon majoituksen löytämisen suhteen, mutta sitten hylätyn näköisestä hotellirakennuksesta löytyi kuin löytyikin jopa vaatimusiimme nähden korkeatasoinen majoitusliike. Löydöstä tyytyväisinä bookattiin hotelliin välittömästi yhden yön majoitus. Aikaa ei ollut hukattavaksi majoituksessa koska nälkä kurni mahoissamme kuin Hurstin leipäjonossa konsanaan. Olimme päivän aikana olleet 40-luvulle uskollisen leiriditetin armoilla Saksan kansallis(sosialistisen)en lentoyhtiön siivillä.

Vatsat täytettyämme suuntasimme hotellia kohti, mutta harhauduimme ensin Sheriffi-pubiin, jossa elämää nähneet ja kokeneet paikalliset pudottivat ylätykseksemme punaviiniä ja luonnollisesti fanittivat nuoria matadori-poikia televsisiovastaanottimen välityksellä. Otimme ukoista mallia. Yritimme taas epätoivon vimmalla päästä hotelliin nukkumaan, mutta Pub Cheroky / MC Guijuelon diipit soundit imaisivat locot välittömästi syntisiin sisuksiinsa. Kauhuksemme sisällä leijui vahva myskin tuoksu ja ainoa nainen oli sijoittunut taktisesti tiskin väärälle puolelle. Pikaisen tilannearvion jälkeen todettiin mesta kuitenkin seiffiksi, joten ruvettiin kiireesti tiputtamaan erilaisia paikallisia voimatisleitä vapaalla ja pitkällä kaadolla annosteltuna. Ja yht´äkkiä havahduimme seuraavana aamuna piinaavasti ujeltavan herätyskellon sointiin...



Laihialais-Eurooppalaisen aamiaisen jälkeen hyppäsimme jälleen kumipyörille ja suuntasimme edelleen kohti itää ja vuoria. Vauhdikkaan matkan pitkin erilaisia kärrypolkuja ajeltuamme saavuimme kylään nimeltä La Alberca, joka vaikutti nauttivan kotimaisten turistien luottamusta. Majoituksen järjestäminen ei tuottanut tällä kertaa minkäänlaisia haasteita ja myös automatkan aiheuttamat hiilarivajarit saatiin nopeasti tyydytettyä. Alueella voimakkaasti kuuluva kivikasan kutsu pakotti meidät siirtymään välittömästi Sierra de Francian juurelle, jossa ajoneuvon hylättyämme jatkoimme jalkaisin kohti korkeuksissa siintävää huippua. Useamman tunnin kiipeämisen jälkeen huipulta avautuvat maisemat palkitsivat hikiset trekkaajat.




Illalla palauduimme palautumaan päivän rasituksista tukikohtaan, jossa alkoi henkilökohtaisen huollon jälkeen välitön MM-pelin viritysyritys TV- ja internet-vastaanottimeen. Todettiin aika nopeasti että mikään espanjaa puhuva kanava ei tule kertomaan sanaakaan koko aiheesta, joten laitettiin kaikki toivo hostellin wlan-yhteyden varaan. Se todettiin heti alkumetreillä varsin paskaksi. Aluksi vielä optimisteina haaveiltiin videostriimistä, mutta se voitiin heti kättelyssä unohtaa. Ruvettiin virittämään lenovoa kotimaisen paikallisradion taajuuksille, mutta sekin oli varsin haastavaa. Loppujen lopuksi kuultiin pelistä keskimäärin 10-20 sekunnin pätkiä muutaman minuutin välein, jota tuettiin refreshaamalla teksti-tv:n sivua aiheesta. Eli tänne älkää tulko lätkää katsomaan! Kaikesta huolimatta, loppu hyvin kaikki hyvin, Onnea Suomi!