Madrid

Keskiviikkona 18.5 otimme suuntia yhdelle hostellin lähellä olevista kivikasoista, joka oli tällä kertaa ensimmäisen maailmansodan aikoihin valmistunut juna-aseman hallirakennus. Sisään päästyämme vaadimme virkailijalta lippua kuningaskunnan pyhimpään eli Madridiin. Liput (n. 10€/naama) irtosivatkin varsin helposti, koska juuri muualle raiteet eivät kulkeneet. Asemalla hengaillessamme huomasimme väkevät ja kauhua herättävät kieltokyltit. Kylteissä oli perus ampuma-aseiden ja räjähteiden lisäksi mainittu myös laukuistamme sekä taskuistamme löytyvät lukuisat teräaseet. Heikki päätti välittömästi suorittaa huomaamattoman tiedusteluiskun asemalaiturille. Palatessaan kaveri raportoi useista kuumotusvirkailijoista ja lisäksi laiturille oli asennettu lattiamallinen Smiths-Heimann läpivalaisulaite. Totesimme, että taisteluitta emme antaudu vaan rupesimme suorittamaan kieltotavaran jemmausta muiden esineiden sekaan. Loppuajan mäsäytimme yatzya sekä hermoja rauhoittavaa birraa aseman ulkoanniskelualueella. Kun junavirkailijat kutsuivat matkalaisia kyytiin oli meidänkin pakko siirtyä tarkastusta kohti kylmä hiki otsalla. Kuumotuksista huolimatta selvisimme tilanteesta voittajina tutuin 6-1 lukemin!

Madissa painelimme ensitöiksemme kaukaa viisaasti etukäteen bookattuun hostelliin, jonka sijainti oli varsin keskeinen, niin kuin saimme myöhemmin todeta. Sieltä käsin tulisimme operoimaan ja suorittamaan erilaisia iskuja lukuisiin kohteisiin. Ensimmäinen kohde oli paikallisten väkevää suosiota nauttiva "dia"-baari, jonka kiinteät sekä nestemäiset aineet kuosittivat locot varsin pätevästi. Kaupunkia luupatessamme päädyimme aivan ytimessä sijaitsevalle Puerta del Sol -aukiolle. Siellä nuoret olivat Ajan Henki -päissään kokoontuneet blastaamaan ja ilmoittelemaan kotimaansa taloudellisista ja poliittisista epäkohdista. Myös paikalliset poliisivoimat olivat saapuneet ja järjestäytyneet esittelemään ylpeinä modernia ja varsin monipuolista ilmoittelijoiden alistus- ja karkoituskalustoaan.

 

Pakollisen ilta-"dian" jälkeen vetäydyimme viinibaarin kautta tasokkaaseen Bar del Diegoon, jossa ei kritiikin sanaa vallitsevasta tilanteesta kuulunut. Illan aikana kaduilla liikkui Madridin lukuisten clubien PR-henkilöitä houkuttelemassa jengiä bilettämään omiin tiloihinsa. Epäilyttävältä mieheltä saimme myös väkevät kupongit "äärimmäiselle klubille". Ensimmäinen ilta vierähti lähinnä ilmapiiriä tunnustellen ja suuntasimme jo yllättävän ajoissa takaisin kämpille.

Seuraavana päivänä suuntasimme Bar del Diegosta inspiroituneena hieman paremmin toimeentulevien kansalaisten fanittamalle alueelle nauttimaan aamiaispöydän antimista. Calle Velázquez oli verkkoartikkelissa mainostettu olevan väkevä shoppailun ja luoton käytön katu, mutta sieltä ei tarttunut käteen mitään. Päivän mittaan yritimme kuluttaa mahdollisimman paljon, mutta ainoaksi saaliiksi jäi Heken poistelemat lasiset öljy- ja viinikannut (7€). Tällä suorituksella emme aivan onnistuneet saamaan talousvaikeuksissa rypevää Espanjaa uuteen nousuun. Poikkesimme myös sideriassa nauttimassa Asturian omenapuiden antimista nestemäisessä formaatissa.

 

  

Ilta vietettiin erinäisissä anniskelupaikoissa, joissa saimme kantapään kautta todeta paikallisten väkitisleiden voimallisuuden. Se ei silti sekoittanut suuntavaistoa, vaan palauduimme aamun jo sarastaessa kämpille. Olimme ilmeisesti jopa valinneet suht suoran reitin sekavasta kaupunkiarkkitehtuurista ja vieraasta ympäristöstä huolimatta.

  

Aamiainen nautittiin vasta "dian" aikaan ja päivä oli pyhitetty puistoille, joita käytiinkin mahtavan joen varressa ihmettelemässä. Mutta jopa puiston penkillä istuminen kävi liian rankaksi, joten vetäydyttiin takaisin talojen varjoihin. Olotilat saattoivat johtua aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä, mutta suurin syy oli varmaankin se että olimme unohtaneet venytellä ennen edellistä iltaa. Tunnetusti venyttely on hyvin tärkeää aina ennen rankkoja suorituksia kuten kosteita lärvi-iltoja ja vastaavia.

Rakensimme iltaa tuttuun tapaan pullollisella punaista rypälemehua sekä viimeiselle illalle tyypillisellä carne-painotteisella illallissikailulla. Vierailimme Mi Madre Era Una Groupie eli äitini oli bändäri nimisessä juottolassa, jossa vallitsikin hieno meno. Henkilökunta oli hyvin bändäri-aiheista ja he selvästi nauttivat työstään vetämällä shotteja sekä tanssaamalla. Katsastimme vielä muutaman muunkin paikan illan mittaan ja reissu sai arvoisensa lopetuksen. Hasta luego!