Junan vasta pauhiessa Rijekaan saatoimme ikkunasta todetta, että kyseessä ei ole kovin pärisyttävä kaupunki. Paikka näytti lähinnä teollisuus/satamakaupungilta. Rijekan katuja tallatessamme päädyimme etsimään välittömän jatkoyhteyden eteenpäin. Rijekan keskusta vaikutti ihan jees paikalta ja ihmiset kaduilla olivat pääasiallisesti paikallisia nuoria. Tämä ei meille kuitenkaan riittänyt, joten ostimme piletit Rabin linjuriin. Matka kesti kolme tuntia ja maisemat olivat koko matkan tuttuun Kroatian tyyliin varsin pajauttavat. Loppumatkasta samaan bussiin tunkeutui ryhmän verran suomalaista lihaa, mutta pysyimme tiukkoina emmekä paljastaneet omaa kansalaisuuttamme!
Rab Townista majoitus järjestyi varsin sopivaan hintaan hyvältä paikalta ilman ennakkovarausta. Alueelle oli luvattu vaakasalamaa ja kaatosateita, mutta päivän jo lähestyessä iltaa ei sateista ollut näkynyt pisaraakaan. Kaikki näytti hyvältä, lähes luvattoman hyvältä. Illalla sitten taivas repesi ja vettä satoi enemmän kuin paikalliset viemärit kykenivät hyväksymään.
Illalla juoksimme kaatosateessa etsimään sopivan väkeviä juomia. Läheisestä marketista loytyi punaisen viinin lisäksi Hvarilta tuttu sitruuna snabupullo. Sateen aiheuttaman surun huuhtouduttua punkeron mukana lähdimme etsimään jotain väkevää ravintolaa. Rabin kujilta loytyikin sopiva pieni kalaravintola, jossa ei tutun nimisiä tai näköisiä kaloja juurikaan ollut. Kalamätöt maistuivat todella hyvältä ja lasisen sanakirjan voimin onnistuimme asioimaan paikallisella kielellä... Sateen takia paikalliset klubit ja baarit menivät aikaisin kiinni joten siirryimme hetken kiertelyn jälkeen kämpille ottamaan lepiä.
2 kommenttia:
Paras juttuhan siellä päin palloa on noi paikannimet: Ljubljana, Bled, Rijeka, Rab ja.. Lopar!
Parasta tässä blogissahan on noi sun hiukset.
Lähetä kommentti