5 - Rab Island

Tanniinin haihduttua vääntäydyttiin hakemaan kaupasta aamupalaa, koska kahviloiden tarjoiluihin ei täällä budjetilla ole varaa vielä ollut. Ruokailun jälkeen tehtiin tiedustelu lähimaastoon ja todettiin, että tarvitsemme väkevämpää maisemaa. Otettiin MTB:t vuokralle ja poljettiin itsemme Lopar nimiseen kylään, joka vaikutti olevan yhtä Saksoittunut kuin vuonna 1942. Ei voi hyväksyä! Lisäksi keskieuroopalainen lomaturisti painii lähes samassa sarjassa inhoittavien jenkkituristien kanssa. Käännyttiin keulien ympäri ja edettiin jälleen.

Hetken kruisailun jälkeen bongattiin rantaan viitoittavan kyltin ja muutettiin kurssia. Kauaa ei tarvinnut edetä kun maasto muuttui aika karkeaksi, mutta se vain innoitti ajamaan lujempaa. Alue jonka läpi ajettiin oli jonkinlainen karu camping area. Karun kärrypolun varrella oli pieniä levennyksiä majoitusta varten.


Meren tuoksun voimistuessa vauhti kiihtyi edelleen ja yhtäkkiä meri oli edessämme koko komeudessaan. Rannat olivat paikallisiin tapoihin sopivalla tavalla kivikkoiset, mutta onnistuttiin löytämään hiekkapohjainen poukama. Hetkeäkään ei ollut hukattavaksi vaan revittiin sukellusmaskit naamalle ja uppouduttiin meren ihmeelliseen maailmaan. Vaikka pohja oli aika tasaista hiekkaa, joka ei yleensä houkuttele kovinkaan monimuotoista elämää, mutta erilaisia eliöitä bongattiin useita.


Paluumatkalla mahaa riipi nälkä, joten kaahattiin sivuun päätieltä jo menomatkalla havaittuun kalaravintolaan, joka oli keskellä ei mitään ja oli pieni epäilys, että onko paikka lainkaan auki. Kun pihaan päästiin tervehti tarjoilija meitä rivakalla käden liikkeellä. Yhteistä kieltä ei löytynyt kun koitettiin valikoida eineksiä, joten tarjoilija veti ässän hihasta ja toi vadilla erilaisia kaloja näytille. Suosituksen mukaan napattiin lihava yksilö ja otettiin kyytäriksi pommesit ja alkukeitoksi valikoitu kalakeitto.

Keittoon oli tungettu ainakin puolet välimeren asukeista ja kauaa ei jouduttu olemaan tyhjin suin kun itse kalojen kuningas kannettiin pöytään eikä edes meinannut mahtua vaikka olikin painoltaan vain kiloinen. Maku todetiin testeissä molemmissa ruokalajeissa ensiluokkaiseksi ja kalasta intouduttiin holocaust-tyyliin syömään myös silmät, mikä oli kyllä oikeasti Tumen keksimä ukotus!

Päivän päätteeksi allekirjoittanut totesi ihonsa hieman punakaksi erilaisista kohdista. Pientä väsymystä oli ilmassa reilun 25 km poljentojen jälkeen, joten illalla luupattiin hieman yössä olevaa townia.