Kolmas päivä pyhitettiin Bledille eli n. 50 km päässä Ljubljanasta sijaitsevalle satukirja -aiheiselle kylälle. Koska olemme tropiikissa, lähdimme päiväretkelle shortsit ja t-paita päällä aivan normaalisti. Perillä Hegen marina alkoi heti linjurista noustuamme, tihkusade ja vaakasalamat eivät kuulemma vastanneet tropiikin määritelmää. Pyörittiin hetki satujarven ympärillä ja todettiin, että kohteessa vallitsee turisteilta rahat äkkii pois -meininki. Venekuljetus mantereelta saarelle olisi maksanut 10e / naama, eli aika hävitty summa. Lopulta päädyttiin suorittamaan yllätyshyökkäys korkean jyrkänteen päällä sijaitsevalle satulinnalle. Sisäänpääsymaksu ko. rakennukseen oli taas asetettu köyhien travellerien ulottumattomiin, joten jouduimme hieman improvisoimaan. Linnan takaa kielletyn polun päästä löytyi UG-näköalatasanne, josta avautui päräyttävät ja ennen kaikkea maksuton koko alueen kattava näkymä. Jos hienot maisemat kiinnostavat niin kannattanee käydä väijyttelemässä, mutta muuten paikka on suht hävittyä kamaa.
Yön suunnitelma oli luuppailla kaupungilla junan lähtöön asti ja niin myös tapahtui, luuppailusta vain muodostui astetta märempi ja kylmempi tapahtuma. Sateisen sunnuntain ansiosta kaupunki oli todella hiljainen ja kaikki mahdolliset paikat menivät aivan liian aikaisin kiinni. Tästä seurasi se, että erilaisia B-suunnitelmia jouduttiin kehittelemään tiuhaan tahtiin. Jostain käsittämättömästa syystä myos jokainen näistä suunnitelmista meni täysin puihin. Yhtenä suunnitelmista mainittakoon ilmaisen yön tavoittelu hostellista, jonka ovikoodi oli vielä tuoreessa muistissa. Edellisenä yönä hostellimme yhteiskäytössä ollut tietokone oli ilmeisesti käyty sieppaamassa parempaan talteen, jonka seurauksena hostellin ovikoodi oli viekkaasti käyty vaihtamassa, joten nerokas suunnitelma ilmaisesta yöstä hostellin sopukoissa jäi toteutumatta. Loppu yö kuluikin sitten kaupungilla sopivaa lämmittelypaikkaa tuloksetta etsien... Väsyneet ja ryytyneet locot pääsivät kuitenkin lopulta 0620 lähtevään Rijekan junaan nukkumaan.
Kolmas päivä pyhitettiin Bledille eli n. 50 km päässä Ljubljanasta sijaitsevalle satukirja -aiheiselle kylälle. Koska olemme tropiikissa, lähdimme päiväretkelle shortsit ja t-paita päällä aivan normaalisti. Perillä Hegen marina alkoi heti linjurista noustuamme, tihkusade ja vaakasalamat eivät kuulemma vastanneet tropiikin määritelmää. Pyörittiin hetki satujarven ympärillä ja todettiin, että kohteessa vallitsee turisteilta rahat äkkii pois -meininki. Venekuljetus mantereelta saarelle olisi maksanut 10e / naama, eli aika hävitty summa. Lopulta päädyttiin suorittamaan yllätyshyökkäys korkean jyrkänteen päällä sijaitsevalle satulinnalle. Sisäänpääsymaksu ko. rakennukseen oli taas asetettu köyhien travellerien ulottumattomiin, joten jouduimme hieman improvisoimaan. Linnan takaa kielletyn polun päästä löytyi UG-näköalatasanne, josta avautui päräyttävät ja ennen kaikkea maksuton koko alueen kattava näkymä. Jos hienot maisemat kiinnostavat niin kannattanee käydä väijyttelemässä, mutta muuten paikka on suht hävittyä kamaa.
Yön suunnitelma oli luuppailla kaupungilla junan lähtöön asti ja niin myös tapahtui, luuppailusta vain muodostui astetta märempi ja kylmempi tapahtuma. Sateisen sunnuntain ansiosta kaupunki oli todella hiljainen ja kaikki mahdolliset paikat menivät aivan liian aikaisin kiinni. Tästä seurasi se, että erilaisia B-suunnitelmia jouduttiin kehittelemään tiuhaan tahtiin. Jostain käsittämättömästa syystä myos jokainen näistä suunnitelmista meni täysin puihin. Yhtenä suunnitelmista mainittakoon ilmaisen yön tavoittelu hostellista, jonka ovikoodi oli vielä tuoreessa muistissa. Edellisenä yönä hostellimme yhteiskäytössä ollut tietokone oli ilmeisesti käyty sieppaamassa parempaan talteen, jonka seurauksena hostellin ovikoodi oli viekkaasti käyty vaihtamassa, joten nerokas suunnitelma ilmaisesta yöstä hostellin sopukoissa jäi toteutumatta. Loppu yö kuluikin sitten kaupungilla sopivaa lämmittelypaikkaa tuloksetta etsien... Väsyneet ja ryytyneet locot pääsivät kuitenkin lopulta 0620 lähtevään Rijekan junaan nukkumaan.
9 kommenttia:
Se mikä ei tapa, vituttaa.
Hieno kuva toi ensimmäinen, näyttäis että Heikki olis päästetty ulos sisätiloista ja näkee ensi kertaa elämässä taivaan...
Ai niin, mitä toi "Gdje je bar" tarkoittaa? Kehtaako sitä lausua poliisille?
-Lortsu2
Rakkaat lukijat,
Blogin nimen merkitysta emme voi valitettavasti paljastaa, jotta reissun tarkoitus ei kavisi liian lapinakyvaksi, mutta sen saattaa pystya suomentamaan lasisen sanakirjan avulla, mutta silloinkin on syyta kayttaa Kroatian vedosta!
Jannut töhriny seinille jotai graffitei ja tägei..
Söittekö noita? Näyttää luvattoman hyvältä!
http://en.wikipedia.org/wiki/Kremna_rezina
Leivoksien mutustaminen on kielletty, mutta töhriminen taas sallittu (according to the law). Voidaan ehkä maistaa noita ihan vain koska jäit kotiin potemaan darraa viime reissusta.
mitä vitun vittua? olen pitkään luullut että Slovenia jos mikä on niitä ex-Jugoslavia vääntöjä mitä voi vielä raiskata kohtuuhinnalla!
hyvä kuva kyl toi eka jossa itse fasisti ihmettelee aamun valkeutta.
mikäs on muuten paikallinen halpa viina?
(veikkaisin että ei oo maustamaton vääntö.)
perskules kun tuli jano tätä kirjoittaessa, täytänpä lasin ja odotan replyta sillä välin. :)
Sloveniahan on entisen Jugoslavian maista se äveriäin ja vuoden alusta vaihdon välineenä on käytettyä koko maan kattavasti euroa. Paikallinen perusjuoma lienee brändi (oikeammin jonkinlainen raki).
Lähetä kommentti