Tokyo

Ensimmäisen bunkkeriyön jälkeen sykähdettiin hoitamaan meitsin työasioita. Olin saanut muutamaa viikkoa ennen reissua housutilauksen tokioon ja asiakaspalvelupäissäni tarjosin kotiinkuljetusta. Lähdettiin siis roudaamaan housuja kohti Shinjukun metro-asemaa, jonne tapaaminen oli sovittu. Paikalla meitä odotti noin 40-45 vuotias länkkäri varustettuna runsailla tatuoinneilla, mukaan lukien koko päälaki. Ei ollut kovin haastavaa spotata kadulta. Kansalaisuus kävi ilmi takin hihaan lätkäistystä yhdysvaltojen harmaasävyisestä lipusta mallia invertoitu. Päätettiin mennä ottamaan kupit kuumaa ja vaihtamaan muutama sananen. Vaihtoehtoina oli ranskalainen tai amerikkalainen kahvila eli strabucks. Valitsimme puolueettoman maaperän eli ranskiksen. Japanilaisilla on hauska tapa kääntää sanoja omalle kielelle modaamalla niitä hieman. Starbucks on japaniksi starubaksu :) Saman tyylisiä väännöksiä on paljon, mutta niistä lisää myöhemmin. Kävi ilmi, että housumies oli asunut aiemmin japanissa kuutisen vuotta ja elättänyt itsensä lävistys- ja tatuointibisneksellä. Oli tatuoinut myös Yakuza-veikkoja ja jopa tavannut yläportaan miehiä. Nyt hän oli muuttanut kesällä takaisin Tokioon. Hänellä on täällä seitsenvuotias tytär ja paikallinen vaimo. Japanissa tatuoinnit ovat tabu ja ne liitetään yleensö yakuzaan tai muuhun pahuuteen. Esim. kylpylöihin ei ole keskimäärin mitään asiaa tatuoituna ja se sulkee muutenkin paljon ovia paikallisessa yhteiskunnassa. Niinpä ystävämme olikin päätynyt hommiin seuralaispalveluun, joka välittää paikallisia neitoja länsimaalaisille miehille. Varsin persoonallinen veikkonen, mutta kaikin puolin mukava ja sympaattinen rajusta outlookista ja duunista huolimatta. Saatiin jonkin verran vinkkejä tokioon ja hän oli valmis myös antamaan neuvoja sähköpostitse lisääkin. Oli puhetta, että menemme ehkä vaimon ja tyttären kanssa syömään kun tullaan reissun loppupuolella takaisin toksuun.

Käytiin vielä ottamassa kontaktia paikallisiin kaloihin, jotka tykkäsivät Shinjukussa hengailla liukuhihnalla (kaiten-sushi). Varsin vaivaton tapa imeytya sushin maailmaan. Sen kun napsii lautasia hihnalta ja lopuksi eineet hinnoitellaan lautaspinon mukaan. Alueella oli runsaasti elektroniikkaliikkeitä ja kulutuspäissäni poistin itselleni Kenkon Uv-suotimen eli suojalasin järkkärin laajakulmalinssiin, joka oli noussut nopeasti suosikkiputkeksi tiiviissä Tokiossa. Iltapalaksi ryystettiin soba-nuudelit naamariin. Niitä todella voi ja pitääkin ryystä äänekkäästi.

Seuraavana päivänä siirrettiin majoitusta hieman etelämmäksi ja saatiin samalla majoitus hieman asiallisemmalle tasolle. Käytössä oli nyt mm. oma vessa ja kirjoituspöytä. Otettiin suuntia kohti Akihabaraa, jossa on runsaasti täysin psykedeelisiä pelisaleja, kuumottavia mangaliikkeitä ja mm. kuusikerroksinen pokekauppa. Kaduilla päivysti siellä täällä erilaisia cosplay-tyttöjä flaiereiden kanssa. Ihan täysin ei käynyt ilmi mitä he vaativat possea ostamaan, mutta valistunut arvaus on maid cafe, jossa saman tyyliset tytöt toimivat tarjoilijoina. Jauge otti erää paikallisen Tekken-automaatin kanssa ja paukutettiin hiki otsalla duelina paikallista rumpupeliä. Täällä päinhän tunteita ei ole tapana liiaksi näyttää ja siitä yksi seuraus on ruokapöydässä raivoamispeli! Peliohjaimena toimii muovinen pöytä jota voi hakata ja kun frustraatio käy liian suureksi voi koko pöydän kipata nurin. Koko ajan näytöltä voi seurata perheen reaktioita iskän raivoamiseen. Illalla mahat täytettiin Uenon aseman liepeillä tempuralla, joka oli pienoinen pettymys. Ruokalaji on juurtunut maahan aikoinaan portugalilaisten kauppiaiden kylkiäisenä.

Viimeisenä iltana navigoitiin itsemme Hantei nimiseen ravitsemusliikkeeseen, jolla on pitkät perinteet. Aikoinaan eräs valkokaulustyöläinen, joita täällä päin riittää, löysi Nezun alueelta viehättävän 1900-luvun alussa rakennetun kolmikerroksisen puutalon. Paidan väri pysyi edelleen valkoisena, mutta malli otti askeleen boheemimpaan suuntaan eli kokin paitaan. Ravintola tarjoaa kushiagea eli uppopaistettuja vartaita leivityksen kera. Kushi tarkoittaa tikkua ja age taas uppopaistamista. Alunperin perhe asui itse samassa talossa, mutta ajan myötä koko talo on otettu ravintolakäyttöön. Nykyään paikkaa pyörittää perustajan poika, joka lopetti paskalakin hommat faijan sairastuttua. Interiööri on varsin kultivoitunut ja tunnelma muutenkin asiallisen hillitty. Einehteminen lähtee siitä liikkeelle, että pöytään kannetaan kahdessa kattauksessa yhteensä kuusi varrasta kauden herkkuja, lähinnä mereneläviä, mutta kasviksia ja lihaakin löytyy. Lisäksi settiin kuuluu miso-keitto, pikkelsoituja ja tuoreita kasviksia sekä alkupaloja. Pöytämausteen virkaa toimittaa kolmiosainen tarjoiluastia, joista kahdessa on kastiketta ja yhdessä suolaa. Kastikkeet ovat talon erikoisuus ja toisesta tulee hieman mieleen worchester. Em. setti on minimitilaus ja sillä on hintaa noin 29€. Tämän lisäksi on mahdollista päihdyttää itsensä esim. sakella, jonka itse valitsimme. Maku oli hieman suolainen ja toi mieleen meren, joka sopi hyvin vartaiden kanssa. Jotenkin tästä sakesta tuli elävästi mieleen Espanjalainen sherry Tio Pepe. Ns. perussetin lisäksi on mahdollista tilata muutamaa side dishiä sekä ottaa "jatkoja" vartaille. Ensimmäinen jatko, jonka otimme on toiset kuusi varrasta (13€) ja toinen jatko, jotka emme katsoneet enää tarpeelliseksi olisi ollut kolme varrasta (6€). Jauge mäsäytti vielä kehiin sitruunasorbetin ja itse otin super nikka-viskin, joka yllätyksekseni tarjottiin jäillä, jotka heitin lasista huitsin helvettiin ja lämmittelin juomaa sen jälkeen käsissäni. Illallinen oli varsin päräyttävä ja se näkyi myös hinnassa. Viivan alle jäi kahdelta hengeltä noin 150€. Paikan hintataso ei ollut etukäteen selvillä, joka olisi saattanut karsia paikan pois to go-listalta, mutta jälkeen päin ajateltuna reissu oli kannattava.

Koitettiin varata jouluaatoksi Kinosakiin onsen ryokan eli kylpylämajatalo. Ryokan on perinteinen majatalo tatameineen, paperiseinineen ja ovineen kaikkineen ja onsen taas kuumavesilähde, joka on toisinaan osana majataloa, joskus sellainen voi olla jopa omassa huoneessa. Illalla paikkoja vielä oli, mutta aamulla kun oltiin menossa ostamaan junalippuja ilmeisesti viimeinen huone koko Kinosakista oli mennyt. Muutettiin suunnitelmaa ja bookattiin moderni ryokan Kiotosta, jonne otettiin Hikari superexpress luotijunaan oikeuttavat junaliput. Meillä on käytössä kahden viikon rautatiepassi, jolla voi suhata rajattomasti lähes kaikilla linjoilla.

P.S.
Jos motskua ja aikaa on niin skrivaan lisää vielä tokiosta. Jaugella on paha tapa haluta nukkua levottomia yöunia ja herään kärppänä aina ensimmäisenä ja kirjoittelen aamulla näitä. Nyt varsinkin oli hyvää aikaa eilisen jouluaaton reggae-bileiden jälkeen kun jauge lojuu tuolla tatamilla lepäämässä...