Nokkelimmat arvaavatkin otsikosta mistä tuuli tällä kertaa puhaltaa, mutta pohjustetaan hieman taustoja ensin.
Viime reissun yhteydessä liityin finnairin kanta-asiakkaaksi ja sen jälkeen on aina välillä tullut meiliin pahamaineisia mainoskirjeitä. Joskus lokakuun lopulla sellainen taas saapui, muistaakseni maanantaina. Silmään osui lennot Tokion ja propagandakoneisto rupesi takomaan asiaa Jaugelle. Keskusteluja käytiin ja aikatauluja syynailtiin kiivaasti muutama päivä. Olikohan se keskiviikkopäivä kun Jauge oli pehmitetty ja liput saatiin näppeihin!
Sinivalkoinen lentoaparaatti irtosi kotimaan lumiselta kamaralta 18. joulukuuta kello 17:20 ja pamahati tatamiin tokiossa yhdeksän tuntia myöhemmin Naritan erittäin kansainväliselle kentälle paikallista aikaa 10:20. Pienen arpomisen jälkeen oltiin otettu näppeihin Suica-matkakortti, jolla voi matkustaa tokion moninaisilla julkisilla välineillä. Arvottiinkin itsemme junaan, jossa jännitettiin, että ollaanko oikeassa välineessä kun himoitsemaamme Asakusan asemaa ei monipuolisella info-näytöllä näkynyt missään. Junamatkustuksen jälkeen käytettin vielä kahta erilaista metrolinjaa, jonka jälkeen oltiin jo kävelyetäisyydellä ensimmäisestä majoituksesta.
Kompassin ja hotellin sivuilta tulostetun kartan avulla marssitettiin itsemme suht suoraa reittiä Kangaroo-hoteliin. Matkalla saatiin jo esimakua paikallisista pokkurointitavoista. Jopa tietyön liikenteen ohjaaja ojenteli käsiään ja nyökkäili nöyrän oloisena kun kiersimme hänen ilmeisen rakkaan työmaansa. Kangaroo-hotelli on kuin pala hakunilaa keskellä tokiota. Rakennus on harmaata betonia ja sama teema jatkuu sisällä. Erikoisuutena myös kaikki väliseinät on rakennettu näteistä betoni-paloista leego-tekniikalla. Jopa huoneen yläsänkytaso on betonia. Hieman karuhkon ulkoasun vastapainoksi otaksumme rakennelman kestävän hyvin paikallisia vastoinkäymisiä kuten ydinonnettomuuksia, maanjäristyksiä, godzilloja ja tsunameja. Ja mitä näitä nyt on
Nälissämme paukattiin ensimmäiseen ruokaa tarjoavaan liikeyritykseen, joka paljastuikin kiinalaiseksi. Tilattiin mättöä ja tarjoilija ilmoitti, että paikka menee 10min päästä kiinni. Saatiin lounaat eteen 5min myöhemmin ja saatiin todistaa henkilökunnan äänekästä keiton ryystämistä ja ilmeisesti omistajan röbön vetoa lähipöydässä. Lähtiessä saatiin lukuisia kiitoksia ja kumarruksia: arigato gozaimas, arigato gozaimas, arigato gozaimas...
Käytiin vielä tiedustelemassa uutta lebensraumia pienellä kävelyretkellä ja saatiin todistaa väkevää pallon mätkintää juniorien baseball-kentällä. Pistettiin myös merkille, että esim. koulutytöt vetelee hameissaan ja me länkkärit paksuissa vetimissämme palellaan. Huomenna enemmän vällyä päälle!
Jauge oli jeesaamassa isäukkonsa muutossa noin viikkoa ennen lähtöä. Arktisessa ilmanalassa rehkiminen tuotti tulokseksi väkevämmän laatuisen kuumetaudin, joka sunnuntaisella hartmanin sairaalakäynnillä osoittautui virusperäiseksi. Maailman suurissa kaupungeissa vesihuolto hoidetaan ainakin osittain niin, että viemärivettä suodatetaan taas uudelleen juomakelpoiseksi. Ainoa haittapuoli on, että suodatus ei poista esim. kaikkia lääkejäämiä. Pientä antibiootin sivumakua ja e-pilereiden hormonijäämää saattaa siis olla, mutta se voi olla juuri se mitä Jauge tarvitsee voittaakseen sitkeän kohmelonsa. Ensimmäisenä yönä mitattiin 38 asteen lämpöjä, mutta nyt määrään tiukan hanavesikuurin niin eiköhän saada äijä kuntoon!
2 kommenttia:
Saisikohan Suomessa vankeja(kaan) laittaa tuollaiseen hotellihuoneeseen? Aika komia!
Hahaaa voi olla aika hiljasta.
Se on kanssa jännä että niin kuin tuolla ja muissakin mestoissa lämmitin on katon rajassa eli se on käytännössä se AC. Ainoa kun lämpö nousee ylös niin huoneen alaosassa on aina viilee ja ylhäällä lämmin.
Lähetä kommentti