tiistaina, syyskuuta 15, 2009

Singapore

Päivä kaupungissa oli riittävä määrä hälinää ja häsläystä. Suunnaksi otettiin kaakossa sijaitseva osittain verovapaudesta nauttiva Pulau Tioman saari, mutta (pahaksi)onneksemme emme saaneet saaren edustalle oikeuttavaa matkustusasiakirjaa vaan jouduimme tyytymään Johor Baru nimiseen vaihtoasemaan. Sieltä voisimme lähteä uuteen nousuun ja etenemään kohti saaren edustalla sijaitsevaa Mersing nimistä satamakaupunkia. Johor Barussa tapahtui jotain käsittämätöntä ja seuraavaksi löydettiin itsemme kärkkymästä pääsyä Singaporeen.

Ensin noustiin onnikasta pois hoitamaan itsemme pois Malesiasta, joka olikin varsin liukas prosessi, mutta virallisen osuuden jälkeen paikallisen tilastokeskuksen tai turistiviraston virkailijat rupesivat tivaamaan erinäisiä tietoja maassa oleskelustamme. Kun homma oli ohi emme voineet kuin todeta että onnikka ei ollut jäänyt turhia jäätyilemään ja jäimme "ei kenenkään maalle". Pulssi alkoi nousta ja saimme paikalliselta vartijalta väärää tietoa ja koitimme livahtaa väärän firman bussiin. Lopulta seuraava meidän firman bussi pamahti paikalle ja päästiin jatkamaan matkaa.

Kaukoputkinäkö päällä paukattiin kohti Malesian passilinjastoa, mutta emme olleet täyttäneet maahantuloon vaadittavia kaavakkeita, joten tyly rajamamma teki itsestäni bumerangin ja palauduin täyttämään tarvittvia asiakirjoja. Tume sai jäädä tiskille hoitamaan hommaa. Itselläni ei ollut kynää näpeissä, joten en saanut hommaa heti rullaamaan. Kallisarvoista aikaa kului hukkaan ja kun läpäistiin rajan puolustuslinjat oli bussimme jo lähtenyt kohti singaporen raja-asemaa. Taas jäätiin onnikasta, mutta nyt se ei herättänyt suurempia tunteita koska tiedettiin että päästään samalla lipulla seuraavaan.

Koska Singaporeen meneminen tuli meillekin yllätyksenä hallussa ei ollut minkäänlaista tiedustelutietoa toiminta-alueesta, joten luvassa oli arpomista ja ympäriinsä hortoilua. Törmättiin vaatimattomaan Hotel 81 majoitusliikkeeseen ja buukattiin sisään yhdeksi yöksi (139 S$ / huone). Respasta saatiin karttakin kouraan, joten henkilökohtaisen hygieniatason parantamisen jälkeen suunnattiin pikku intiaan hoitamaan intialaisen ruoan vajarit kuntoon.

Löydettiin hyvä Lagnaa niminen ravitsemusliike (No. 6 Upper Dickinson Road), jossa hauska general chef kertoi paikan konseptista. Asiakas saa päättää annoksen capsicum tason eli poltteen asteikolla 1-6. Otettiin chefin suosituksesta alkupalaksi chili-kanaa vahvuudella 1,5 makutason kalibroimista varten. Itse annokset päätettiin ottaa vahvuudella 3,0. Jos saisimme syötyä annokset ilman jogurttipohjaista antidoottia (raita) niin saisimme kirjoittaa nimet pyykkipoikiin ja laittaa ne kolmostason narulle roikkumaan. Jossain tilanteessa voi tuhria nimensä seinään. Annokset olivat aika tuliset, mutta vasta-aineeseen ei ollut tarvetta. Paikassa järjestetään kerran kuussa full moon partyt, jonka ideana on vetää mahdollisimman väkevää mättöä naamaan ilman antidoottia. Partyissä on käytössä laajennettu makusfäärit 7-10. Jos osallistuja saa syötyä kunnialla annoksen laajenetulla asteikolla talo tarjoaa annoksen.

Illalla suunnistettiin klassiseen Raffles (suomalainen vodkaturisti voi lausua "raffeli"), jonka Long Barissa on keksitty maailman kuulu Singapore Sling drinkki. Kotoisen Sling Inin perustamispäätös on tehty kyseisessä paikassa. Tiputettiin kaupungin nimikkodrinkit (12€) ja sekä GT:t (8€) ja samalla rouskutettiin maapähkinöitä, joita palvelusväki kantaa lisää sitä mukaan kun astia hupenee. Kuoret voi heittää siirtomaaherran tyyliin suoraan olan yli lattialle, paikallista palvelusväkeähän riittää. Saimme myöhemmin tietää että kaupungissa olisi ollut myös baari jossa narikasta liisataan alle rullatuolit ja tippapussiin ostetaan väkijuomaa ja sitten vain rullaillaan ympäriinsä anniskelualueella.

Toimituksen huomautus: Jos näitä tämän reissun toilailuja joku sattuu lukemaan, niin olisimme äärimmäisen kiitollisia kommenteista. Kommentointi onnistuu helposti ilman rekisteröitymistä ja esim. pelkkä nimi/nimimerkki riittää kommentiksi, jos ei muuta kommentoitavaa keksi. Näin ainakin tiedämme, että lukeeko näitä juttuja ylipäätään kukaan. Kiitos paljon! :)

8 kommenttia:

Joni Tuokko kirjoitti...

No perkele! Hyvä jätkät, pakko oli nyt laittaa kommenttia kun palautettakin on tullut, en ees ole huomannu kun oon niin innolla vaan hakannu tota Refresh nappia.
Minä se oon nää kaikki lukenut varmaan ensimmäisten joukossa :) On sentään duunikoneessa alotussivuna teidän blogi, ollut siitä asti ku reissuun lähditte 8)
Kuulostaa kyllä hyvältä touhulta!
Jatkakaa samaan malliin ja päivitelkää ku kerkiitte, ens viikollahan te jo tuuttekin! ;)

Aimo Krapula kirjoitti...

Ei ole näköjään halpoja nuo drinkit tuollakaan.. Piti tulla tuo tyhjänpäiväisyys kommentoimaan kun kerta pyydettiin :)

Nylander kirjoitti...

Joo, ei muuta ku juttua lisää. Näitä luetaan.

Imulippo kirjoitti...

Jäikö Ankor Wat kuvioista pois?

T-Bone kirjoitti...

Hienoa. Bileistä toisiin. Tume laittaa pitkää kalsaria besunn ja valmistautuu potkimaan mopoa käyntiin Laitilan metsissä. Ja lopettakaa se kiellettyjen aineiden käyttö, kohta koittaa arki ! T to the muthaphuckin Bone

T-Bone kirjoitti...

Hienoa. Ootte hengissä. Kohta täällä. Ja metässä. Ja krossaamassa, Laitilassa

T-Bone kirjoitti...

Voi vittu tää palvelu on epäselvä. Mutta niin oon minäkin. Pointti tuli kai selväksi saatana

Hege kirjoitti...

Kivikasat (Ankor Wat) jäi tälläkin kertaa väliin. Vaihdettiin kohdetta lennossa. Kun saadaan rustattua lisää matskua niin selviää mihin livahdettiin Malesiasta.