Pulau Tioman

Matka Singaporesta kohti Pulau Tioman nimistä saarta Malesiassa alkoi varhain aamulla. Ensin hoidimme dösäasemalta Singapore-Johor Baru liput ja tarkoituksena oli ottaa sieltä jatkoliput Mersingiin, josta lautat Tiomanille lähtevät. Nyt kun paikallinen linjurien toiminta rajalla oli menomatkasta tuoreessa muistissa, teimme parhaamme, jotta ehtisimme samaan dösään passien chekkauksen jälkeen. Ryysäys ensimmäisenä ulos ja juoksu kohti tarkastuslinjastoa tuotti sen verran tulosta, että pääsimme ensimmäisen tarkastuksen jälkeen samaan autoon takaisin. Seuraavan tarkastusaseman kohdalla samat toimenpiteet, mutta silti ehdimme nähdä vain takavalot loittonevasta linjurista. Seuraavaa dösää ei jouduttu odottamaan kuin n. 20 minuuttia, että sikäli paransimme aiempaa suoritusta merkittävästi. Johor Barun linja-autoasemalla oli heti vastassa joukko lippujen diilaajia ja poistelimme joltain Intialais-tyyppiseltä kaverilta liput Mersingin dösään hintaan 25RM. Juuri lähdössä ollut linjuri oli täynnä, mutta seuraava lähtisi kolmen vartin kuluttua. Odotellessa nautimme väkevät Malesialaiset lounasannokset aamupalaksi. Itse innostuin nauttimaan mm. simpukoita chilikastikkeessa riisin kera. Jo syödessä oli pieni epäilys, että tulikohan tehtyä virhearvio simpukoiden osalta... Aterian jälkeen siiryimme laiturille odottelemaan ajoneuvon saapumista paikalle. Hieman ennen ilmoitettua lähtöaikaa joku toinen inkkari saapui paikalle ja kertoi, että Mersingin bussi lähtisi sittenkin toiselta laiturila. No ei muuta kuin hölmönä seurattiin perässä. Päästiin toiselle laiturilla ja siellä kaveri pyytää liput, annettiin liput ja saatiin uudet liput tilalle. Sitten vaan dösän kyytiin ihmettelemään, että mitäs tässä oikein tapahtu. Meidän dösä piti olla 25RM arvoinen ns. parempi dösä ja nyt istutaan paikallisdösässä liput kädessä joissa lukee 12RM. Näin meitä länkkäreitä ukotetaan. Paikalliset dösäasemakuviot eivät ole vieläkään oikein selvinneet meille, sillä vastaavaa toimintaa ei olla tavattu missään koskaan aikaisemmin. Emme voi oikein muuta ohjetta antaa, kuin että ohita agressiivisesti lippuja kauppaavat ukot ja koita löytää kymmenistä tiskeistä se oikea, josta sitten ostat lippusi. Pidä tästä ostamastasi lipusta kiinni ja jos joku pyytää sinulta tätä lippua ja tarjoaa vaihdossa toista, niin katso tarkkaan mitä siinä lipussa lukee. Muutaman euron tappion vuoksi emme viitsineet alkaa sen enempää rähisemään vaan lusimme kiltisti pari tuntia paikallisbussin ahtailla penkeillä.

Mersingissä hoidimme pikavauhdilla liput seuraavaan lauttaan, joka oli myös päivän viimeinen. Ostimme samalla myös paluulipun, mutta jätimme vielä päivämäärän avoimeksi. Yhdellä ja samalla lipulla saa matkustaa valitsemalleen rannalla. Saaren tieverkosto on hyvin rajallinen, joten rantojen välinen siirtyminen tapahtuu kävellen tai veneellä. Siksi on syytä tehdä tarvittavat tiedustelut, jotta osaa jäädä lautasta pois sillä rannalla, johon haluaa myös majoittautua. Itse jäimme pois Air Batang (ABC Beach) nimisellä rannalla, josta olimme buukanneet valmiiksi kaksi yötä Mokhtar's Place -nimisestä paikasta (45RM/yö). Ensimmäisenä iltana rantaa ihmetellessä huomasimme, että ranta oli erittäin hiljainen ja monet ravintolat olivat kiinni. Innostuimme kävelemään jopa 2.5km päässä sijaitsevaan seuraavaan kylään tarkastelemaan meininkejä. Samalla nostimme ilmeisesti saaren ainoasta pankkiautomaatista tukun pelimerkkejä tulevia päiviä varten. Paras turistisesonki näytti olevan ohi (niin sen itseasiassa pitikin olla) ja tämä kyllä sopi meille oikein hyvin.


Seuraavana aamuna edellispäivän arviolle simpukoiden kelpaamiseksi ihmisravinnoksi saatiinkin vahvistus. Länkkärin herkkä masu ei oikein kestänyt paikallisessa ruokakojussa muhineita mereneläviä... Onneksi kyseessä oli kuitenkin vain lyhytaikainen toimintahäiriö ruoansulatusjärjestelmässä, joka ei haitannut päivän aktiviteetteja. Päivä kului lähinnä snorklaillen ja biitsillä löhöillen. Koska nykyinen majapaikka ei ollut täysin tyydyttävä, kävimme varaamassa valmiiksi seuraavasta päivästä lähtien paremman ja halvemman mökin Mawar's Placesta hintaan 30RM/yö. Aiemman tiedustelun tuloksena suuntasimme viiden nurkilla Sunset Bar nimiseen rantabaariin, joka tarjoaa janoisille Happy Hour aikaan (17-19) kolme tölkkiä Tiger-olutta naurettavaan 10RM hintaan. Kaikki tölkit on pakko lunastaa kerralla, vaikka juojia olisikin vain yksi, mutta ylimääräiset tölkit saa laittaa omalla vastuulla pihalla sijaitsevaan ravintolan kylmäkaappiin, josta myydään vettä, limpparia ym. alkoholittomia tuotteita. Juomia voi halutessaan ostaa klo 19 asti myös ns. reserviin tulevaa iltaa varten, toki kannattaa varmistaa kylmäkaapissa oleva rajallinen tila ellei halua tiputtaa oluitaan 30 asteisina. Neljä iltaa kuluikin hyvin saman kaavan mukaan. Kärppänä 17 aikaan paikalle ja Tigereita nauttimaan ja juuri ennen häppärin loppumista vähintään yksi setti jääkaappiin "varastoon". Illat näyttivät aluksi aika hiljaisilta kun yllättävän harva oli tullut ajoissa paikalle hyödyntämään hienoa oluttarjousta. Joka ilta homma kuitenkin meni siihen, että löysimme itsemme rantatuoleista kyhätyistä juomaringeistä baarin sulkemisajan jälkeen. Porukkaa oli edustettuna mm. Hollannista, Saksasta, Itävallasta, Ruotsista, Malesiasta ja Norjasta. Lasisen sanakirjan avulla juttua riitti kaikkien kanssa tasapuolisesti. Parina iltana kävimme tottakai myös pakollisella yöuinnilla äidin varoituksista huolimatta.


Vielä parempien snorklausvesien toivossa olimme suunnitelleet, että joku aamu paukkaamme veneellä läheiselle Coral Islandille etsimään mm. Nemoa, kalapuikkoja ja muita meren elukoita. Veneet lähtivät aina kympiltä aamulla ja tämä ei oikein sopinut meidän tarkasti kalibroituun unirytmiin. Erään huuruisen illan viimeisinä tunteina eräs sakemanni rupesi puhumaan, että haluaisi seuraavana päivänä ennen hänen lauttansa lähtöä käydä vielä snorklausretkelle. Sovimme yhteistuumin tapaamisen heti aamuysiksi. Aamulla saimme jollain ihmeelle itsemme hereille ajoissa ja löysimme jopa venekuskin retkeä varten. Hintaa kertyi 85RM/lärvi ja lopulta veneen kokoonpano oli kolme saksalaista, kaksi suomalaista, yksi japanilainen ja tietysi paikallinen kuljettaja. Kovan aallokon takia kyyti oli märkää ja rajua, mutta perillä odotti ansaittu palkinto, normaalisti meiltä kielletty maailma. Uniikille snorklausspottillemme pamahti loppusession aikana täysi veneellinen ilmeisesti kiinalaista possea. Uimataidottomina heille oli puettu pelastusliivien tapaiset päälle ja heitetty vielä maskit naamalle. Muutamilla oli myös varmistuksena uimarengas vyötäröllä. Lopputuloksena toiminta oli aika hupaisan näköistä räpiköintiä, mutta ilmeisesti näkymät miellyttivät. Kävimme looppaamassa vielä pari muuta spottia ja hoidimme ravintotasapainon kohdilleen maissa. Ekskursio vedenalaiseen maailmaan vei lähes koko päivän ja ilta/yö kuluikin jo tutuksi tulleiden toimintojen parissa.


Tiomanin jälkeen palasimme myöhään sunnuntai-iltana takaisin Kuala Lumpuriin odottelemaan seuraavaa siirtymää. Ehdimme hengailla siellä kokonaisen maanantaipäivän ja varhain tiistaiaamuna ammuimme suoraan lentokentälle kohti uusia seikkailuja... Ohessa näin ollen myös muutama kuva lisää KL:stä.