In God We Trust...

...Tai sitten emme. No joka tapauksessa vaellus noin 8000km päähän alkoi paksu tukku dollareita taskussa. NOSE:n puolella koneen lähtöä odotellessa otettiin muutama väkevä, mutta vain lääkkeeksi. Niin kuin matkustamiseen kuuluu, säätäminen ja suunnitelmien muuttuminen alkoi välittömästi lähtöportilla 30. Virkailija ilmoitti, että nämä teidän paikat on nyt sitten tuolla busineksen puolella, ei varmaan haittaa? No ei liikaa.

Heti alotuksessa käteen lyötiin shampanjaa ja lehtiä tarjottiin useita erilaisia. Muuten monesti niin nyrpeät lentoemot olivat muuttuneet hetkessä varsin väkevää hymyä tarjoaviksi palvelijoiksi. Koko palvelun taso ja koko lennon ajan tapahtuva tarjoilu ja muukin oli sanalla sanoen överiä. Ja kun viina oli ilmaista niin olihan sitä juotava...

Pehmeä aloitus oli kyllä tarpeen koska matkustusta tehtiin putkeen noin 40 tuntia. Kun päästiin Bangkokiin pyrittiin heti siirtymään Hualamhpongin juna-asemalle, jonne lentokentältä olisi suora bussiyhteys. Vai onko sittenkään? Löydettiin aika kivuttomasti oikea paikka ja kun menin kysymään, että pitäisi päästä AE4-linjuriin niin tyttö toteaa heti "not today". No hetken säädön jälkeen toinen tyttö sanoi, että 30 min päästä... Kyllähän se dösä sitten tulikin.

Tunnin dösämatkan jälkeen hoidettiin joint ticket Koh Phanangin saarelle. Edessä olisi yöjuna toisen luokan matkamukavuuksilla. Kun juna viiden aikaa lähti liikkeelle todettiin, että makuupaikat ei ole ihan sitä mitä ne yleensä ovat esim Suomessa. Vaunu on normaalisti varustettu penkeillä ja yön tullen konnari muuntaa penkit sängyiksi ja myös ylhäältä esiin kääntyy sängyt. Yksityisyyden suojaa antaa verho. Vaikutti aluksi vähän vastenmieliseltä, mutta kaikkeen tottuu ja ratkaisu tuntui lopulta varsin mukavalta. Lisää yöjunia.

Aamuyöllä saavuttiin Surat Thanin kaupunkiin ja jäätiin odottelemaan kolmeksi tunniksi dösän lähtöä, jonka jälkeen vuorossa oli vielä muutama tunti lautalla. Perillä majoituksen ja kyydin saaminen on varsin vaivatonta. Niitä tarjotaan aika kiukulla. Ilmoitettiin mihin halutaan ja hetken säädön ja neuvottelun jälkeen oltiin pick-upin lavalla pauhimassa kohti saaren toista laitaa. Kun päästiin bungalowiin oli matkaa tehty putkeen lähelle kaksi vuorokautta... Tämä oli tältä erää tässä.