Joskus joutuu vaan taipumaan roskan puolelle. Niin on tehnyt myös moni Thaimaalainen ja kaupungissa on enemmän pläskejä kuin missään muualla. KFC on vielä käymättä...






Kunkku nauttii kansan täydellistä suosiota. Joka paikassa ylistetään kunkkua ja jengi pitää keltaisia pikee-paitoja, joissa ylistetään kunkkua ja niissä on joku kuninkaallinen logo.



Siam Squaren lähistöllä ja muuallakin kaupungissa liikennesuunnitteluvirasto joutuu oikeasti miettimään miten asiat hoidetaan.

Sataa sataa ropisee. Hyvä aika mennä vaikka syömään.



Paikallinen sheriffi innostui ohjaamaan liikennettä. Joidenkin lähteiden mukaan liikenteenohjaus vain sekoittaa sitä.



Tätä jengiä ei juurikaan Bangkokissa näy. Tyypillisempi farangi on billabongin shortseilla varustettu britti. Olisi aika saatanan inhottavaa jos kaikki britit olisi suomalaisia. Menis koko hohto koko matkustamisesta.



Kadulta ostettuna ruoka on aina halpaa. Se saa myös heikon suolen antamaan kaikkensa... anytime, anywhere.






Oma hammock kullan kallis. Pitää ostaa varmaan vielä toinen eri värinen, joka sopii paremmin suomessa luonnossa käytettäväksi. Suuri hitti ensi kesän trekkausskenessä.



Bangkokin paikallisdösä mallia halvin mahdollinen eli helvetin kuuma.



Fruit Shake bar. 25-40B saa ison mukin tuoreista hedelmistä tehtyä kamaa.

Thaimaa \ Bangkok \ Khao San Road. Alunperin oli oletuksena että tämä olisi jonkinlainen backpacker ghetto, mutta meno muistuttaa enemmän Las Palmasia aasialaisilla mausteilla. Halpoja kuteita ja muuta krääsää löytyy. Tume voi kiinnittää erikoishuomiota paikalliseen tyyliin vetää sähköjohtoja.



Jossain jumalan hylkäämässä joenylityspaikassa Kambodzassa. Edessä olevassa autossa lusittiin jotain 7 tuntia ja Thaimaan rajalla vaihdettiin mini vaniin missä istuttiin jotain 5 tuntia. Kuvassa myös Japanialainen henkilö joka tuli samassa kyydissä Thaimaan rajalle. Etupenkillä lusi toisilleen tuntemattomat mies ja nainen.


Cambodia \ Phnom Penh \ Russian Market. Täältä lähti mukaan paita joka näkyy kuvassa FCC:lta. Hinta taisi olla jotain 3.50$.



Russian marketin ulkopuolella myydään rehuja.


Boeng Kak. Kaikki majatalot ovat saastuneen järven rannalla mistä sikiää moskiittoja. Levittävät kuulema ikävää kuumetautia.



Juuri kun edellisenä päivänä olin todennut, että hip-hop, punk ja muut skenet puuttuu täysin niin seuraavana iltana skidit tuli vetämään jotain break dancen tyyppistä settiä.



Naapuri-guesthousen baari Boeng Kakilla.



Lakeside guesthousen käsitys "omelet with tuna and cheese". Pikkurahalla paljon.




Boeng Kak eli Lakeside. Phnom Penhin backpacker ghetto. Yöllä tällä kadulla tarjotaan aina jotain... Smoke, ecstasy, opium, crack, mushrooms joitain mainitakseni.

Ekan yön yöjuna Bankkarista etelään. Ihan mukava setti vaikka aluksi näytti tylyltä maata käytävällä verhon takana.


Riverside. Lähistöltä löytyy suurin osa tärkeimmistä nähtävyyksistä.



Forreign Correspondent Club Of Cambodia. Espresso piristää ja sangria vilvoittaa oloa.









Killing Fieldsin muistomerkki. Sisällä pääkalloja.






Etanat kruunaavat ravintoympyrän.



Maisemaa guesthousen terassilta vähän ennen auringonlaskua.

S-21 kidutuskeskuksen luhti. Piikkilanka esti prosessissa olevia ihmisiä tappamasta itseään hyppäämällä alas.



S-21 eli Tuol Sleng tai jotain sinne päin...



Krabilta löytyi chillailuun hyvin soveltuva baarin yläkerta. Mekong setti 300B.







Koh Lantan eka majoitus.




Yölaivassa Koh Phanganlta Surat Thaniin. Maisemat olivat paikoitellen kuin suoraan Apocalypse Now!:sta...

Keinumista Mekong-viskin tahdissa.







Welcome to the Jungle!



Paikallisten kalastajien aluksia Koh Phanganilla.



Kookos lähti avautumaan pienen väännön jälkeen. Kuvassa myös mestojen halvin vesi: Beaty Drinkin Water.




Ekoja päiviä Phanganin saarella. Erittäin asiallinen mesta. Rauhaa ja chillausta, mutta riittävästi myös palveluja ja katseltavaa. Ja tietenkin 7-eleven.



Phnom Penhin backpacker ghetossa nimeltä Boeng Kak. Tiessä ei ole päällystettä, mutta se ei paljon menoa haittaa. Lapset tykkää huutaa hello.

In God We Trust...

...Tai sitten emme. No joka tapauksessa vaellus noin 8000km päähän alkoi paksu tukku dollareita taskussa. NOSE:n puolella koneen lähtöä odotellessa otettiin muutama väkevä, mutta vain lääkkeeksi. Niin kuin matkustamiseen kuuluu, säätäminen ja suunnitelmien muuttuminen alkoi välittömästi lähtöportilla 30. Virkailija ilmoitti, että nämä teidän paikat on nyt sitten tuolla busineksen puolella, ei varmaan haittaa? No ei liikaa.

Heti alotuksessa käteen lyötiin shampanjaa ja lehtiä tarjottiin useita erilaisia. Muuten monesti niin nyrpeät lentoemot olivat muuttuneet hetkessä varsin väkevää hymyä tarjoaviksi palvelijoiksi. Koko palvelun taso ja koko lennon ajan tapahtuva tarjoilu ja muukin oli sanalla sanoen överiä. Ja kun viina oli ilmaista niin olihan sitä juotava...

Pehmeä aloitus oli kyllä tarpeen koska matkustusta tehtiin putkeen noin 40 tuntia. Kun päästiin Bangkokiin pyrittiin heti siirtymään Hualamhpongin juna-asemalle, jonne lentokentältä olisi suora bussiyhteys. Vai onko sittenkään? Löydettiin aika kivuttomasti oikea paikka ja kun menin kysymään, että pitäisi päästä AE4-linjuriin niin tyttö toteaa heti "not today". No hetken säädön jälkeen toinen tyttö sanoi, että 30 min päästä... Kyllähän se dösä sitten tulikin.

Tunnin dösämatkan jälkeen hoidettiin joint ticket Koh Phanangin saarelle. Edessä olisi yöjuna toisen luokan matkamukavuuksilla. Kun juna viiden aikaa lähti liikkeelle todettiin, että makuupaikat ei ole ihan sitä mitä ne yleensä ovat esim Suomessa. Vaunu on normaalisti varustettu penkeillä ja yön tullen konnari muuntaa penkit sängyiksi ja myös ylhäältä esiin kääntyy sängyt. Yksityisyyden suojaa antaa verho. Vaikutti aluksi vähän vastenmieliseltä, mutta kaikkeen tottuu ja ratkaisu tuntui lopulta varsin mukavalta. Lisää yöjunia.

Aamuyöllä saavuttiin Surat Thanin kaupunkiin ja jäätiin odottelemaan kolmeksi tunniksi dösän lähtöä, jonka jälkeen vuorossa oli vielä muutama tunti lautalla. Perillä majoituksen ja kyydin saaminen on varsin vaivatonta. Niitä tarjotaan aika kiukulla. Ilmoitettiin mihin halutaan ja hetken säädön ja neuvottelun jälkeen oltiin pick-upin lavalla pauhimassa kohti saaren toista laitaa. Kun päästiin bungalowiin oli matkaa tehty putkeen lähelle kaksi vuorokautta... Tämä oli tältä erää tässä.

16 - Lihapallid ja friikartul

Lauantai-aamuna koitti Tumen ja Hegen matkan viimeinen etappi, joten Timo-setä päräytti Lindaliinin Merilinillä aika haipakkaa vauhtia Tallinnaan ja kävi poimimassa uupuneet trävellerit Ülemisten lennujaamilta paikallisbussilla, jollaisella myös jatkettiin matkaa vanhaankaupunkiin kohti hostellia. Mentiin pari pysäkkiä liian pitkälle (hups), joten päädyttiin melkein takaisin satamaan. Ankaralla tahtomarssilla rymyttiin vanhaankaupunkiin ja navigoitiin ihan intuition avulla Vana Tom -hostellille.

Vana Tomin seinät olivat ihan paperia (yön äänet kuuluivat läpi) ja yövuorossa ollut respa oli todella pesunkestävän seabeen oloinen kaveri, mutta muuten hostelli täytti standardit (plussana yläkerran pillubaari, tarjonnassa mm. striptiis). Poisteltiin lähialkosta muutama pullo relaksoitumista varten (mm. huijaus-tequilajuomaa) ja paineltiin vanhaan tuttuun Olde Hansa -ravintolaan, jossa rammauteltiin kunnon medieval-mätöt pitkän kaavan mukaan. Mm. lihasalaattia!, riistaa, villisikaa, maustettua viiniä, yms. Kolmen hengen fiesta maksoi 1567 kroonia eli n. 100 €. Hostellilla otetun pienen lepihetken jälkeen olikin aika ottaa Etelä-Helsingin yöelämä näppeihin.

Kiskottiin loput relaksantit ja kyseltiin yörespalta baarivinkkejä, mutta kaveri mainitsi oikeastaan vain pari paikkaa, mihin ei kannattanut mennä (respalta oli pöllitty lompsa), ja yhden huumeluolan oloisen paikan. Aloitettiin siis jalkapartio, alueena vanhakaupunki + lähiympäristö. Helvetinmoisen harhailun jälkeen otettiin asemapaikaksi Molly Malone's, jossa esiintyi livebändi ja keski-ikäiset venäläiset tanssivat kansantansseja.. Allekirjoittanut (epä)ansioitui juomalla kyseisessä paikassa lähinnä kaikenlaisia epäjuomia, kuten Foster's ja Strongbow.

Nukkumista (ainakin minun) häiritsi jumalaton huuto ja meteli ulkoa vanhankaupungin kaduilta, joka jatkui aina aamukuuteen asti. Lankkuaamiainen palautti miehistön taas täyteen iskuun kotimatkaa varten, maksoi vaivaiset 105 EEK = n. 6,7 €. Pienestä lisämaksusta (olisiko ollut 15 kroonia?) 0,4 litraa Saku-olutta palanpainikkeeksi! Siis kunnon aamiainen ennen satamamarssia, johon oli yhdistetty myös viinanhakureissu Merekeskukseen terminaalin liepeille. Krooneja törsättiin vielä lisää Linnahallin terminaalissa pakollisiin tuliaisiin.

Reissun kruunasi Lindaliinin sekoileva tarjoilija (etelähelsinkiläinen), joka meinasi ryssiä tilaukset, mutta antoi kuitenkin ihan mukavat alennukset tehdessään valuutanmuunnoksia päässälaskulla! Taitaa täti tulla kalliiksi yhtiölle.. Todennäköisesti perämies paiskasi mamman mereen paluumatkalla Etelä-Helsinkiin. Minä en voi hyväksyä, eikä kukaan uskovainen hyväksy annosta "Lihapallid ja friikatul", juokaa vaikka raakaa viinaa, todennäköisesti sitä ei ole pilattu mitenkään.

15 - Dovidenja!

TUI TUI! Locoilla herätys 12h päästä ja kone kohti Tallinan harjoitusmaastoa lähtee lauantai aamuna 1010. Aika alkaa käydä luvattoman vähiin ja olotilat kuumemmiksi. Punkkupullo numero 12 (litraisia kaikki) on kovaa kyytiä valumassa äijien sisuksiin ja kalvojen paksuus silmissä lähenee suurinta sallittua (according to the law). Pientä turvotusta on havaittavissa naamoissa ja vatsoissa, mutta se tuskin hidastaa menoa...

Hieman ajatuksia reissun varrelta. Tämän hetken majoitus meillä siis tasokkaassa huoneistossa omalla terassilla ja merinäkoalalla hintaan 350kn/yo. Viereisessä Hiltonin Hotel Imperialissa pelkkä parkkiruutu pysäkointihallista maksaa 400kn/24h, miettikääpä missä on se tolkku. Edellinen majoitus 1,5 km päässä (huone ja oma kylppäri) maksoi 160kn/yo, molemmat ovat kahdelle hengelle mitoitettu, joten hinnan voi jakaa vielä kahdella. Elämä on valintoja täynnä, vai miten se meni...

Tämän reissun ykkoskohteeksi voidaan yksimielisesti nostaa Zadar. Kaupunki on kokonaisuudessaan hieno eikä turistit ole ainakaan vielä kansoittaneet sitä liiaksi. Ainahan niitä turisteja pyorii jos kaupungista sattuu loytymään esim. "Old Town" tai muuta ihmeellistä, mutta Zadarissa katukuvaa hallitsivat paikalliset. Paikallisilla klubeilla edustettiin ainoina pohjoisempaa eurooppaa ja kuulemma sesonkiaikaan tilanne ei juurikaan muutu.

Jos nyt nähtyä Rab Islandia ja viime reissulla koettua Hvar Islandia lähtee vertailemaan niin vaaka kyllä kallistuu Hvarin eduksi. Onhan Rab toki hieno saari, mutta paikka muistutti enemmän Saksan siirtomaata kuin Kroatian omia huudeja. Kroatian saaristoa suosittelemme lämpimästi, mutta valitkaa huolella se saari jonne flippailette.

Dubrovnikin yoelämä ja Tallinna kutsuu, joten päätämme lähetyksen Kroatiasta tähän. Seuraava merkintä sunnuntai-maanantai akselilta on Timon vastuualue (according to the law), jonne kyseinen jantteri saapuu juhlallisin menoin meitä vastaanottamaan.

14 - Qué Calor

Kuumuuttahan esiintyy näillä pituusasteilla varsin vaihtelevasti. Tähän aikaan vuodesta sekä keskipäivän aikaan kuumuus ja auringon lähettämät säteet ovat kovassa pumpissa. Se aiheuttaa _kaikille_ englantilaisille sievän punan kuin sioilla konsanaan. Sekä toisinaan myos allekirjoittanaalle, kuten tänään. Kuumuus myos aiheuttaa muita lieveilmioitä kuten runsasta juomien juomista seka mereen heittäytymistä.

Mereen heittäytymisessä on omat vaaransa kuten haiden ja muiden merieläimien raadelluksi tuleminen sekä vilustuminen. Itsehän onnistuin olemaan viileässä vedessä niin pitkän ajan jakson, että tulin hieman kipeäksi. Erittäin vittumainen tilanne tropiikissa, joten kannattaa ehkä varata märkäpuku tms. matkaan. Tilanne on kuitenkin jo varsin uhkarohkeasti uusittu. Toinen paikka jossa saattaa saada taudin on linjurin AC:n (air condition, according to the law) vaikutuspiirissä oleilu, joka ei ole omassa hallinnassa. Myos sellainen on tullut koettua noin vuorokauden mittaisella kurkun kipeällä isännoinnillä sekä päällikoinnillä.

Sananen vielä muista asioista. Heitettiin läppää paikallisten heebojen kanssa ja asioita kävi ilmi niin kuin on tapana. Monen maan käsittävä vapaavalintainen häroily viikkojen ajan oli paikallisten silmissä aika päräyttävä ilmio, mutta laimennettiin asiaa ilmoittelemalla, että myos meidän täytyy tyoskennellä sen eteen. Tasoittavaa reaktioita aiheutti myos kun ilmoiteltiin kuinka paljon juominen Suomalaisessa baarissa maksaa. Oltiin loydetty paikallisesta konzum-marketista viiden kunan (noin 70c) hintaista juomaa (Viqor, kuva alla), joka oli ilmeisesti erittäin kovan luokan loyto koska meille ilmoiteltiin, että "nothing costs five kunas in here".

12 - Zdravo!

Päivä lähti liikkeelle taas luvattoman myohään erilaisista väsymystiloista johtuen, joten suuntasimme välittomästi rantaan etsimään sopivaa snorklaushuudia. Hetken etsinnän jälkeen sopivan rauhallinen kalliopoukama loytyikin ja toiminta saattoi alkaa. Pinnan alta loytyi yllättävän paljon eri näkoista ja kokoista uiskentelijaa. Jos vedenalaisen kameran kuvat onnistuvat niin kuvia lisätään joskus...

Loppupäivä meni kaupungilla pyoriessä, jossa saatoimme todeta sen mikä oli jo tiedossakin, turistit ovat valloittaneet kaupungin aivan täysin! Nyt on vielä offari enkä itse ainakaan henkilokohtaisesti halua olla todistamassa kaupungin meininkiä kuumimpana turistikautena eli heinä-elokuussa. HUHHU! Kaikenlaista dilleä tohottaa isoina laumoina pitkin vanhaa kaupunkia niin ettei sekaan meinaa mahtua. Vähempikin ajaa trävellerin suutuksiin ja hirmutekoihin.

Koska hankkimamme majoitus ei ollut täysin "in the zone" päätimme katsella hieman kaupungin muita optioita. Pari paikkaa käytiin toteamassa aivan liian tasottomaksi kunnes valioyksilo loytyi. Koska reissu lähenee päätostään otimme kolmeksi viimeiseksi yoksi apartmentin kunnon varusteilla. Loytyy mm. merinäkoala, jääkaappi, pyykinpesukone ja yksion kokoinen oma parveke (vähän tais hommat karata...). Talo sijaitsee kaupungin vanhimmalla alueella itse Old Townin jälkeen ja varustelu on hieman vanhanaikaista. Kaikki tarpeellinen kuitenkin loytyy ja toimii. En voi ymmärtää miksi maksaa hotellista suuria summia kun kolmanneksella tai jopa vähemmällä voi saada isommat ja paremmin varustellut tilat samalta alueelta.

Myohään illalla kävimme vielä syomässä Bosnialaista perinnemättoä Bosnialaisiin tapoihin sopivalla tavalla oluen kera. Samalla tuli todettua, että varsinkin oisin, kaupungilla pyorii kulkukissoja ehkä enemmän kuin ollaan aiemmin missään nähty. Myos paikallinen tapa suojata henkilokohtainen omaisuus tuli tsekattua. Pihoja suojataan muureilla ja jotkut asukit ovat tehostaneet korkean muurin vaikutusta asettelemalla muurausvaiheessa muurin harjalle lasinsiruja pystyyn! Emme ota kantaa, miten satuimme tämän havainnon yollä pimeässä tekemään...