16 - Lihapallid ja friikartul

Lauantai-aamuna koitti Tumen ja Hegen matkan viimeinen etappi, joten Timo-setä päräytti Lindaliinin Merilinillä aika haipakkaa vauhtia Tallinnaan ja kävi poimimassa uupuneet trävellerit Ülemisten lennujaamilta paikallisbussilla, jollaisella myös jatkettiin matkaa vanhaankaupunkiin kohti hostellia. Mentiin pari pysäkkiä liian pitkälle (hups), joten päädyttiin melkein takaisin satamaan. Ankaralla tahtomarssilla rymyttiin vanhaankaupunkiin ja navigoitiin ihan intuition avulla Vana Tom -hostellille.

Vana Tomin seinät olivat ihan paperia (yön äänet kuuluivat läpi) ja yövuorossa ollut respa oli todella pesunkestävän seabeen oloinen kaveri, mutta muuten hostelli täytti standardit (plussana yläkerran pillubaari, tarjonnassa mm. striptiis). Poisteltiin lähialkosta muutama pullo relaksoitumista varten (mm. huijaus-tequilajuomaa) ja paineltiin vanhaan tuttuun Olde Hansa -ravintolaan, jossa rammauteltiin kunnon medieval-mätöt pitkän kaavan mukaan. Mm. lihasalaattia!, riistaa, villisikaa, maustettua viiniä, yms. Kolmen hengen fiesta maksoi 1567 kroonia eli n. 100 €. Hostellilla otetun pienen lepihetken jälkeen olikin aika ottaa Etelä-Helsingin yöelämä näppeihin.

Kiskottiin loput relaksantit ja kyseltiin yörespalta baarivinkkejä, mutta kaveri mainitsi oikeastaan vain pari paikkaa, mihin ei kannattanut mennä (respalta oli pöllitty lompsa), ja yhden huumeluolan oloisen paikan. Aloitettiin siis jalkapartio, alueena vanhakaupunki + lähiympäristö. Helvetinmoisen harhailun jälkeen otettiin asemapaikaksi Molly Malone's, jossa esiintyi livebändi ja keski-ikäiset venäläiset tanssivat kansantansseja.. Allekirjoittanut (epä)ansioitui juomalla kyseisessä paikassa lähinnä kaikenlaisia epäjuomia, kuten Foster's ja Strongbow.

Nukkumista (ainakin minun) häiritsi jumalaton huuto ja meteli ulkoa vanhankaupungin kaduilta, joka jatkui aina aamukuuteen asti. Lankkuaamiainen palautti miehistön taas täyteen iskuun kotimatkaa varten, maksoi vaivaiset 105 EEK = n. 6,7 €. Pienestä lisämaksusta (olisiko ollut 15 kroonia?) 0,4 litraa Saku-olutta palanpainikkeeksi! Siis kunnon aamiainen ennen satamamarssia, johon oli yhdistetty myös viinanhakureissu Merekeskukseen terminaalin liepeille. Krooneja törsättiin vielä lisää Linnahallin terminaalissa pakollisiin tuliaisiin.

Reissun kruunasi Lindaliinin sekoileva tarjoilija (etelähelsinkiläinen), joka meinasi ryssiä tilaukset, mutta antoi kuitenkin ihan mukavat alennukset tehdessään valuutanmuunnoksia päässälaskulla! Taitaa täti tulla kalliiksi yhtiölle.. Todennäköisesti perämies paiskasi mamman mereen paluumatkalla Etelä-Helsinkiin. Minä en voi hyväksyä, eikä kukaan uskovainen hyväksy annosta "Lihapallid ja friikatul", juokaa vaikka raakaa viinaa, todennäköisesti sitä ei ole pilattu mitenkään.

15 - Dovidenja!

TUI TUI! Locoilla herätys 12h päästä ja kone kohti Tallinan harjoitusmaastoa lähtee lauantai aamuna 1010. Aika alkaa käydä luvattoman vähiin ja olotilat kuumemmiksi. Punkkupullo numero 12 (litraisia kaikki) on kovaa kyytiä valumassa äijien sisuksiin ja kalvojen paksuus silmissä lähenee suurinta sallittua (according to the law). Pientä turvotusta on havaittavissa naamoissa ja vatsoissa, mutta se tuskin hidastaa menoa...

Hieman ajatuksia reissun varrelta. Tämän hetken majoitus meillä siis tasokkaassa huoneistossa omalla terassilla ja merinäkoalalla hintaan 350kn/yo. Viereisessä Hiltonin Hotel Imperialissa pelkkä parkkiruutu pysäkointihallista maksaa 400kn/24h, miettikääpä missä on se tolkku. Edellinen majoitus 1,5 km päässä (huone ja oma kylppäri) maksoi 160kn/yo, molemmat ovat kahdelle hengelle mitoitettu, joten hinnan voi jakaa vielä kahdella. Elämä on valintoja täynnä, vai miten se meni...

Tämän reissun ykkoskohteeksi voidaan yksimielisesti nostaa Zadar. Kaupunki on kokonaisuudessaan hieno eikä turistit ole ainakaan vielä kansoittaneet sitä liiaksi. Ainahan niitä turisteja pyorii jos kaupungista sattuu loytymään esim. "Old Town" tai muuta ihmeellistä, mutta Zadarissa katukuvaa hallitsivat paikalliset. Paikallisilla klubeilla edustettiin ainoina pohjoisempaa eurooppaa ja kuulemma sesonkiaikaan tilanne ei juurikaan muutu.

Jos nyt nähtyä Rab Islandia ja viime reissulla koettua Hvar Islandia lähtee vertailemaan niin vaaka kyllä kallistuu Hvarin eduksi. Onhan Rab toki hieno saari, mutta paikka muistutti enemmän Saksan siirtomaata kuin Kroatian omia huudeja. Kroatian saaristoa suosittelemme lämpimästi, mutta valitkaa huolella se saari jonne flippailette.

Dubrovnikin yoelämä ja Tallinna kutsuu, joten päätämme lähetyksen Kroatiasta tähän. Seuraava merkintä sunnuntai-maanantai akselilta on Timon vastuualue (according to the law), jonne kyseinen jantteri saapuu juhlallisin menoin meitä vastaanottamaan.

14 - Qué Calor

Kuumuuttahan esiintyy näillä pituusasteilla varsin vaihtelevasti. Tähän aikaan vuodesta sekä keskipäivän aikaan kuumuus ja auringon lähettämät säteet ovat kovassa pumpissa. Se aiheuttaa _kaikille_ englantilaisille sievän punan kuin sioilla konsanaan. Sekä toisinaan myos allekirjoittanaalle, kuten tänään. Kuumuus myos aiheuttaa muita lieveilmioitä kuten runsasta juomien juomista seka mereen heittäytymistä.

Mereen heittäytymisessä on omat vaaransa kuten haiden ja muiden merieläimien raadelluksi tuleminen sekä vilustuminen. Itsehän onnistuin olemaan viileässä vedessä niin pitkän ajan jakson, että tulin hieman kipeäksi. Erittäin vittumainen tilanne tropiikissa, joten kannattaa ehkä varata märkäpuku tms. matkaan. Tilanne on kuitenkin jo varsin uhkarohkeasti uusittu. Toinen paikka jossa saattaa saada taudin on linjurin AC:n (air condition, according to the law) vaikutuspiirissä oleilu, joka ei ole omassa hallinnassa. Myos sellainen on tullut koettua noin vuorokauden mittaisella kurkun kipeällä isännoinnillä sekä päällikoinnillä.

Sananen vielä muista asioista. Heitettiin läppää paikallisten heebojen kanssa ja asioita kävi ilmi niin kuin on tapana. Monen maan käsittävä vapaavalintainen häroily viikkojen ajan oli paikallisten silmissä aika päräyttävä ilmio, mutta laimennettiin asiaa ilmoittelemalla, että myos meidän täytyy tyoskennellä sen eteen. Tasoittavaa reaktioita aiheutti myos kun ilmoiteltiin kuinka paljon juominen Suomalaisessa baarissa maksaa. Oltiin loydetty paikallisesta konzum-marketista viiden kunan (noin 70c) hintaista juomaa (Viqor, kuva alla), joka oli ilmeisesti erittäin kovan luokan loyto koska meille ilmoiteltiin, että "nothing costs five kunas in here".

12 - Zdravo!

Päivä lähti liikkeelle taas luvattoman myohään erilaisista väsymystiloista johtuen, joten suuntasimme välittomästi rantaan etsimään sopivaa snorklaushuudia. Hetken etsinnän jälkeen sopivan rauhallinen kalliopoukama loytyikin ja toiminta saattoi alkaa. Pinnan alta loytyi yllättävän paljon eri näkoista ja kokoista uiskentelijaa. Jos vedenalaisen kameran kuvat onnistuvat niin kuvia lisätään joskus...

Loppupäivä meni kaupungilla pyoriessä, jossa saatoimme todeta sen mikä oli jo tiedossakin, turistit ovat valloittaneet kaupungin aivan täysin! Nyt on vielä offari enkä itse ainakaan henkilokohtaisesti halua olla todistamassa kaupungin meininkiä kuumimpana turistikautena eli heinä-elokuussa. HUHHU! Kaikenlaista dilleä tohottaa isoina laumoina pitkin vanhaa kaupunkia niin ettei sekaan meinaa mahtua. Vähempikin ajaa trävellerin suutuksiin ja hirmutekoihin.

Koska hankkimamme majoitus ei ollut täysin "in the zone" päätimme katsella hieman kaupungin muita optioita. Pari paikkaa käytiin toteamassa aivan liian tasottomaksi kunnes valioyksilo loytyi. Koska reissu lähenee päätostään otimme kolmeksi viimeiseksi yoksi apartmentin kunnon varusteilla. Loytyy mm. merinäkoala, jääkaappi, pyykinpesukone ja yksion kokoinen oma parveke (vähän tais hommat karata...). Talo sijaitsee kaupungin vanhimmalla alueella itse Old Townin jälkeen ja varustelu on hieman vanhanaikaista. Kaikki tarpeellinen kuitenkin loytyy ja toimii. En voi ymmärtää miksi maksaa hotellista suuria summia kun kolmanneksella tai jopa vähemmällä voi saada isommat ja paremmin varustellut tilat samalta alueelta.

Myohään illalla kävimme vielä syomässä Bosnialaista perinnemättoä Bosnialaisiin tapoihin sopivalla tavalla oluen kera. Samalla tuli todettua, että varsinkin oisin, kaupungilla pyorii kulkukissoja ehkä enemmän kuin ollaan aiemmin missään nähty. Myos paikallinen tapa suojata henkilokohtainen omaisuus tuli tsekattua. Pihoja suojataan muureilla ja jotkut asukit ovat tehostaneet korkean muurin vaikutusta asettelemalla muurausvaiheessa muurin harjalle lasinsiruja pystyyn! Emme ota kantaa, miten satuimme tämän havainnon yollä pimeässä tekemään...

11 - Dubrovnik

Päivän suunnitelmana oli suunnata ihmettelemään Paklenican karua luonnonpuistoa, mutta kun aamulla pamahdettiin linja-autoasemalle niin seuraavan auton lähtoon oli liikaa aikaa ja viimeinen lähto takaisin oli niin aikaisin, että toiminta-aika olisi jäänyt täysin riittämättomäksi. Lisäksi hinta oli vähän yli 100 kunaa / suunta eli aika suolainen. Tehtiin pikainen suunnitelman muutos ja pakattiin kamat kasaan ja kirjauduttiin ulos huoneistosta yhtä yota etuajassa.

Starttailtiin Zadarin asemalta noin 1135, jonne itse apartman-tirehtoori Tamburin heitti meidat henkilokohtaisella fiat-merkkisella ajoneuvollaan, mallimerkinta ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen eli Zastava (kuva edellisessa postissa). Matka-aika oli kahdeksan tuntia, joten ei muuta kuin lusimaan. Pari pysahdysta helpotti rakkojen kuumotustiloja paikallisilla liikennointiasemilla. Tume jopa poisteli Bosniasta viime vuoden markoilla makeisia. Pitkasta matka-ajasta huolimatta aika kului yllättävän nopeasti huikeiden maisemien ansiosta. Ei niitä vain voi käsitellä pienessä skandinaavisessa päässään.

Perilla skipattiin heti aloituksessa noin ryhman vahvuinen huoneentarjoajien armeija ja lähdettiin jalan etenemaan kohti keskeisempiä alueita. Hetken pyorinnan jalkeen havaittiin otollisella paikalla sobe-kyltti ja ei muuta kuin oven taakse kyselemaan hintoja ja katselemaan näkymiä. Kaikki OK, joten tehtiin kaupat kahdeksi yoksi halvemmalla kuin koskaan aiemmin eli vain 88kn / yo. Todettiin viela tuorepastan taso hyvaksi Lapad nimisessa lahiossa.

Mielenkiintoinen seikka on se, etta vaikka sääennusteet näyttävät jatkuvasti huonoa säätä niin todellisuus on yleensä parempi.

http://weather.yahoo.com/forecast/HRXX0001_c.html

10 - Kuvatuksia

Zadarin auringonlasku on itsensa kauhutirehtoori Alfred Hitchockin mielesta maailman kaunein
	Zastava, aikoinaan ilmeisesti suosittu kulkuneuvo

9 - Subota

Yöllisten rientojen uuvuttamina polkaisimme päivän käyntiin raikkaalla kenttäsangrialla ja suuntasimme vanhaan kaupunkiin luuppailemaan paikallista lauantaiskeneä. Samalla tutkimme myös illan ohjelmatarjontaa paikallisissa anniskelukeskuksissa. Eräästä julisteesta löytyi mm. RHCP@Maya Pub, mutta vasta 26.6. (Mein Gott!). Kaupungilla pyöriessä päivä hurahti ohi luvattoman nopeasti ja locoille meinasi tulla kiire suorittaa tarvittavat nestetankkaukset illan kuumottavia porinoita varten.

Alkuilta vierähti The Garden nimisessä ulkoilmaklubissa. Paikka oli suht pajauttava kaikkine tunnelmavaloineen ja sohvineen (huom. myös makuupaikkoja). Tämän tyyppisiä paikkoja kaipaisin myös Suomeen, heti ilmastonmuutoksen kehityttyä riittäviin mittoihin. Loppuyö vierähtikin sitten City Club Forumissa, jonka sijainnin aiemmin mainittu tarjoilija oli karttaamme merkinnyt. Clubille maksoi 50kn sisään ja paikalle oli raahatta Prahasta asti DJ Ladida (www.ladida.tv), jota lämppäsi ja viilensi paikallinen DJ Eggy. Hegelle illan musiikkitarjonta kävi liian hapokkaaksi (ei tullut yllätyksenä), joten hän joutui poistumaan kesken keikan kämpille rauhottumaan kolmen aikoihin. Tässä kohtaan allekirjoittanut siirtyi tanssilattialle veivaamaan Ladidan tahdissa aina pilkkuun asti, joka tulikin yllättäen vasta kello 0445. Omasta mielestäni tunnelma klubilla oli mahtava, mutta ei toki noin hapokas musiikki kaikille toimi ilman synteettistä tukea. Kävelyretket kämpille pikkutunneilla meni molemmilta ilman ongelmia, joten voidaan todeta, että Zadar on varsin seiffi kaupunki.

8 - Tomislavs

Jerryn accomodation osoittautui sellaiseksi ensimmäisen yön jälkeen, että ruvettiin aktiivisesti etsimään vaihtoehtoista tapaa yöpyä ja mielellään lähempänä kaupungin pyhintä eli ydintä. Etsinnät olivat laajat ja käsittivät kaikki tärkeimmät kaupungin osastot, mutta mitään ei näköpiireihin iskeytynyt. Paluumatkalla Jerrylle käytiin vielä kysymässä läheisestä sobelasta (perusmuoto "sobe", according to the law) leiriytymismahdollisuutta. Yhdelle ovelle oli kaksi ovikelloa ja molempien kiivaan painelun jälkeen päästiin puheyhteyteen Tomislav Tamburin nimisen tirehtöörin kanssa, jonka ulosantia tuki paremmin englantia taitava nuorempi tirehtööri. Kävi ilmi, että majoitusta olisi tarjolla kokonaisen apartmentin muodossa. Aivoni käsittelivät kaavan muuttujat salaman nopeasti ja totesin, että eihän noin sadan kunan yöpymisbudjeteilla voida ruveta vuokrailemaan kokonaisia huoneistoja useiksi päiviksi. Vai voiko sittenkin? Hintakin saatiin tietää ja se oli 250kn / yö, mutta per huoneisto (ZÄDÄNG!), joten ei muuta kuin katsomaan itse paikkaa.




Huoneisto osoittautui esittelyn perusteella vähintään viiden tähden huoneistohotellia vastaavaksi eli väkevää päällikkötasoa. Hintaan sisäsltyi mm. air condition (ei mikään propellimalli), jääkaappi pakastuneella yläosastolla eli jenkkimalli, kaasuliesi yhdellä sähkölevyllä (tämän vuoden uutuusmalli), privat facilities meriteemaisella kaakeloinnilla sekä katosta lämpöä ampuvalla laitteella, parveke tyylikkäillä muovikalusteilla (kesän muotivärinä hampun vihreä) sekä helmenä pohjalla pyökkiteemainen makuuhuone.

Koska hintalaatusuhde oli roimasti alle markkinahintojen (johtuu ehkä off seasonista) tehtiin varaus ja maksettiin etumaksu. Himo huoneistoon yltyi sellaisiin mittasuhteisiin, että päätettiin puhua itsemme ulos Jerryltä etuajassa ja pienen neuvottelun jäljiltä päätettiin hyvittää Jerrylle hieman aikaisesta poistumisesta. Harpottiin innoissamme huoneistolle ja ilmoiteltiin Tamburinille, että olemmekin nyt tässä ja aloitamme olemisen välittömästi.

Illaksi oltiin budjetoitu ja suunniteltu yöllistä pääliköintiä mm. Gotham-klubilla (www.gotham.hr). Paikka osoittautui aivan saatanan isoksi ja katonkorkeudesta johtuen ei runsaasta ihmispaljoudesta huolimatta pakokauhua ja ahtaanpaikan kammoa pääse syntymään kenellekään. Sisustuksessa oli huomioitu Gotham citylle ominaiset kivipatsaat sekä pimeydessä hohtava batman-logo. Itse batman ja Robin sekä kissanainen ja muut hahmot olivat valitettavasti kuitenkin koloissaan piilossa. Paikallisten ja meidän onneksi oli live-esiintyjänä Tomislav Bralic & Klapa Intrade. Kaikki olivat aivan villinä kun bändi veti väkevän setin paikallisiin tapohin sopivalla tavalla. Suosituin juoma oli viski + lyhyt pepsi eli äpäkkä seos. Oikeastaan drinkki kuin drinkki tehtiin aina äpäkkänä. Varsin asiallinen paikka. Seuraavan illan äänistä vastaa DJ Pimp & NYC´s Thai Chockolate!!! WOW!

7 - Zädäng! Zadar!

Iltapäivällä lähdimme katamaraanilla matkaamaan kohti Zadaria. Pientä jännitystä oli ilmassa... Paikallisesta tietotoimistosta oli saatu tietoa, että halvin reitti Zadariin olisi katamaraani Pagin saarelle ja sieltä 1750 linjuri Zadariin. Katamaraani saapuisi perille 1715 ja matkaa kaupungin laidalla sijaitsevalle linja-autoasemalle oli jonnin verran. Tietotäti kertoi, että saatatte ehtiä (maybe, maybe). Katamaraani saapui Rabille hieman myöhässä, mutta lahjoimme merikapteenin rommilla ajamaan hurjaa kyytiä perille, joten olimmekin jo 1700 Pag-saarella. Kävely linjuriasemalle kesti rivakalla tahtimarssilla alle puoli tuntia. Autiolla ja sulki menneellä Linja-autoasemalla olevat aikataululaput aiheuttivat suurta hämmennystä, sillä tietotädin mainitsemaa linjuria ei aikatauluista löytynyt. Itseasiassa mitään yhteyksiä ei aikataulujen mukaan ollut 1700 jälkeen (mein gott!). Suuri ihme kuitenkin tapahtui ja n. 10 minuuttia ennen kuin meille kerrotun linjurin piti lähteä, rupesi asemalle saapumaan paikallisia locoja ja lopulta myös itse dösä saapui paikalle. Tällä kertaa selvittiin siis ilman ulkomajoitusta tai liftaamista. (Terveiset Kroatian linjuriaikatauluista vastaavalle tirehtöörille!)



Zadariin saavuttuamme saatoimme todeta, että nyt ollaan saavuttu helmihuudeille. Poisteltiin linjuriasemalta heti pari yötä vanhan gubbelta, joka oli vääntänyt duunia 20 vuotta Australiassa (mm. suomalaisten raksaukkojen kanssa). Australian keikalta oli sedälle jäänyt aika äpäkkä aussiaksentti päälle, mutta kyllä siitä jotain selvää välillä sai.

Tarkemmin kaupunkiin tutustuttuamme saatoimme todeta, että kyseessä on varsin erilainen kaupunki kuin esimerkiksi Rab Town :) Saksalaisia ei ole näkynyt ja muutenkin turistien määrä on inhimillisellä tasolla. Kaupungilla pyörii paljon nuorta porukkaa ja vanha kaupunki on täynnä pieniä kahviloita ja baareja, joista voi luuppailla kadun vilinää.

Illalla käytiin ravintelissa täyttämässä vatsoihimme syntyneitä tyhjiä kohtia ja samalla saatiin nuorelta "juicy fruit" -tarjoilijalta vinkkiä mistä Zadarin kuumimmat klubit löytyvät (best information). Kävimme vielä myöhemmin koeajamassa yhden näistä, mutta torstaista johtuen paikka ei ollut kovinkaan täynnä. Varsin asiallisen oloinen DJ oli kuitenkin hommattu pyörittämään varsin pätevää klubimusaa (ei mitään listahumppaa). Perjantaina ja lauantaina todennäköisesti meno ko. paikassa yltyy suuriin mittoihin iltaa kohden...